hedelmäsalaattikriizi

 Lapsuudessa oli välillä hedelmäsalaattia jälkiruokana tai välipalana.

Ihan hirveää. 

Minun mielestäni hedelmä ei noin yleisesti ottaen ylipäätään ole jälkiruokaa. nykyään tosin olen vähän lientynyt tästä.

Siinä lapsuuden hedelmäsalaatissa oli aina omenaa, banaania ja appelsiinia.
Saattoi olla myös kermavaahtoa kaveriksi.

Siinäpä yhdistelmä joka vieläkin ajatuksen tasolla ihan puistattaa.

Ensinnäkin siinä on veteliä appelsiini, pehmeitä banaani ja rapsuvia omena samassa. 

Sitten siinä on imeliä banaani, makeita omena ja happamia appelsiini samassa.

Ne eivät sovi yhteen rakenteeltaan eivätkä maultaan.

Banaania ei saa leikata veitsellä koska siitä tulee limainen.
Banaani kuuluu murtaa.
Banaani ei sovi oikein mihinkään paitsi ehkä juuri ja juuri jogurttiin tai viiliin murrettuina palasina.
Muuten banaani on parasta ihan sellaisenaan ja on yllättävän hyvää kahvin kyytipoikana en kyllä käytä kovin usein.
En oikein ymmärrä miksi banaania tungetaan ihan joka paikkaan.
Yritäpä ostaa joku smoothie jostain, niin aina on banaania. Ällöttävää.

Appelsiinia ei saa saksia tai leikata veitsellä vaan fileoida. en osaa kovin hyvin mutta kumminkin.
Appelsiini on ihan ok, mutta vain fileoituna tai mehuna.

Omena ei sovi mihinkään. Siis yhtään mihinkään.
älkää yrittäkö minulle mitään omenapiirakkaa, lämmin vetelä omena on vielä suurempi kauhistus
Jos omenaa pitää syödä, niin sellaisenaan.
Ja niin että on riittävän pitkä tauko edeltävään tai seuraavaan syötävään.
siis välipalana, ja miksi kukaan täysjärkinen ottaisi omenaa välipalaksi?

Ja se kermavaahto. Siitä tuli ällölöllöä jos sitä piti laittaa kauhistuksen sekaan eikä se taatusti parantanut tilannetta yhtään.

Sallittuja hedelmäsalaatteja:

säilykepersikkakuutiot + banaani juuri ja juuri sopii tähän mutta murrettuna, ei veitsellä leikattuna + pakastemansikat/-vadelmat jäisenä

appelsiini + sitruuna + tumma viinirypäle

tumma viinirypäle + meloni + sitruuna 

sitrukset esim. appelsiini, greippi, pomelo, sitruuna, ei kumminkaan satsuma /klementiini /mandariini

 

joskus eväänä töissä

Propagandaturhauma

Minusta on aivan turhaa propagandaa väittää, että kymmenen maistamiskertaa ja osallistuminen ruuanvalmistukseen tekee ihmisestä ja ongelmaruuasta ystäviä.
Ei tee.
Yhdessä vaiheessa minulla oli töissä aina eväänä omppua.
Siis pitkään, ei mitään kahtena peräkkäisenä päivänä vaan varmaan ainakin vuoden ajan tai pidempään.
En ole siitä huolimatta vieläkään ystävystynyt omppujen kanssa.
Eikä lämpimän ompun kammoonkaan ole auttanut se, että olen itse tehnyt omenapiirakoita ja omenahyvettä ja vaikka mitä.

Sama pätee mustikkaan; olen laittanut sitä ensin aamuisin smoothieen ja myöhemmin sellaisenaan jogurttiin vuosia.
Vuosia.
Joka aamu.
Myös viikonloppuisin terveysvaikutukset nähkääs!
Korona-aikaan päätin että antaa tämän pelleilyn olla, elämä on ihan tarpeeksi plääh muutenkin, miksi aloittaisin aamun mustikalla kun se vain ei maistu.
Eikä ole auttanut mustikkapiirakan leipominenkaan siihen että suhtautuisin suopeasti siihen tai mustikkaan missään muodossa.
Pitäkää mustikkanne.
Minä syön vadelmaa ja mansikoita.

 

Tätä pohdiskelen ja mietin, onkohan minulla lapsuudessa ollut joltistakin makuaistin ärsykeyliherkkyyttä?
Oli tuskaa rakenteiden ja oli tuskaa makujen kanssa.
Nykyään on sentään vähän helpompaa.

ja ei se ole nirsoilua. ei ole!