Savolaistunut lähti taas kotiinsa, oli yllättävän haljua.
Hän oli joululomalla kolmisen viikkoa - ei siis mitenkään erityisen pitkään, verrattuna vaikka viime kesän kymmenviikkoiseen - mutta kyllä tuntui kurjalta hänen lähtönsä tällä kertaa.
Vaikka hän on tulossa viikonloppuvisiitille jo parin viikon päästä, ja ihan kohta helmikuussa pidemmälle, useamman viikon harjoittelujaksolle.
Huomasin viikonloppuna jälleen kerran, että silkka vetelehtiminen ei vain sovi minulle. Tulen ärtyisäksi ja levottomaksi, enkä saa tehtyä mitään mukavaa missään välissä.
Ja savolaistuneen lähtöön se liittyy siten, että nuorimmainenkin jo katselee itselleen omaa asuntoa.
Tajuan kirkkaasti, että kotipesä on pian tyhjä.
Ja siihen tyhjyyteen tarvitsen Oman Elämän.
Tarvitsen jotain iltoihin ja viikonloppuihin.
Jotenkin - yllättäen - ollaan samassa kohdassa elämää. Mullakin kuopuksen lähtö viikoiksi toiselle paikkakunnalle aktivoi tarpeen omaan elämään. Ja aikamoiset pohdinnot siitä, kuka olen, mitä halua, ketkä ovat ystäviäni ja mitkä esim. järjestöhommistani antavat enemmän kuin ottavat.
VastaaPoistaVoi meitä äitejä ♥
Tavallaan ihan kiehtovaakin pohtia näitä ja löytää itsensä uudestaan.
Poista<3
Tuttuja tunteita ❤️.
VastaaPoistaJoskin olen elämässä tässä suhteessa ”pidemmällä” ja tyhjentymisvaiheesta on aikaa.
Kaksin oloonkin tottuu jopa niin hyvin, että kestää taas uudelleen tottua siihen, jos/kun joku pesästä lentäneistä palaa pidemmäksi aikaa takaisin. (Ja taas kestää tottua, kun lähtee…)
Uinnit ja kiipeilyt on tosi tärkeässä roolissa, että on pohjalla jo jotain tuttua ja turvallista omaa tekemistä. Ja olen ihan varma, että löydät niiden rinnalle muutakin mielekästä, johon käyttää sitä aikaa, jota yhtäkkiä on enemmän ihan vaan omassa käytössä kuin oikeastaan edes haluaisi.
T. Annukka
On muuten totta, että kestää myös tottua paluumuuttajiin!
PoistaTuo savolaistunuthan asui meillä koko viime kesän, ja on taas helmikuussa tulossa pidemmäksi aikaa, ja tiedän jo nyt, että ensin pitää totutella siihen että talossa on enemmän väkeä, sen jälkeen siihen että taloudessa onkin vähemmän väkeä.
Joulunpyhinä kun koko lauma oli saman katon alla, oli yllättävän ahdasta.
Ja siksi varmaan liikkumisesta onkin tullut jo nyt niin tärkeää, aavistelen että sen rooli kasvaa koko ajan suuremmaksi.