epätaloudellinen taloudellisuuspostaus

 Inspiroivat ihmiset (esim. Pinkki) saavat aikaan inspiroitumista.
Minä inspiroiduin olemaan taloudellinen ja suunnitelmallinen. Pinkin ansiosta.

Kesälapsi lähti omaan kotiinsa Savonmaalle ja me pääsimme taas takaisin kahden aikuisen elämään.
olen jotenkin hassusti huomannut että koen olevani tilivelvollinen elämästäni ja pakotettu olemaan läsnä nuorison elämässä. olen helpottunut kun saan oman elämäni ja kotini takaisin, vaikka kaipaankin nuorisoa välillä niin että hampaissa kirskuu. sitten kun ne tai joku niistä tulee käymään edes lyhyeksi aikaa, alkaa hampaissa kirskua, kun ne ovat niin paljon.

Ensimmäisenä perkasin ja järjestin jääkaapin omanlaiseksi.
Ja kävin kaupassa.

Tavoitteena on olla taloudellinen ja suunnitelmallinen hyviä aikeita kun vaan vielä tekis jotain.

Taloudellisesta olen kaukana. Olen nirso valikoiva syöjä enkä osta mitään mikä ei mielestäni maistu hyvältä. 

En ikinä koskaan milloinkaan tule pääsemään sellaisiin viikon ruuat kympillä tavoitteisiin. hyvä kun edes päivän ruuat kahdella kympillä

Ostan mieluummin oikeasti hyvää ruokaa kuin semmoista edukasta mitä en kumminkaan syö.
 

Kieltäydyn syömästä jotain halpaa marttasoppaa satokauden kasviksista soppaa voi kätevästi jatkaa vedellä seuraavana päivänä. 

En marjasta enkä sienestä koska aiemmin elintilaamme ei ole mahtunut niin suurta pakastinta että se mitenkään kannattaisi, ja nyt kun mahtuisi, en todellakaan aio uhrata yhtä kokonaista huonetta pakastimelle.
Ja koska lähellä ei ole niin suurta metsää että kannattaisi tai oikeastaan koska naapurit ovat nopeampia noukkimaan. kun tämmöisenä marja-aikana menee meidän lähimetsään, joka puskassa pömpöilee joku ämpäreineen.
Koska marjastaminen on minusta tyyyyylsää. pitkästyn ennen kuin saan marjapiirakan ainekset kasaan.
Ja koska torilta ostettuna mansikat ovat kalliimpia kuin pakasteena kaupasta. minulla menee mansikkaa kilo viikossa. millainen pakastin tarvitaan siihen? enkä edes osaa pakastaa sillä tavalla sievästi että olisi erillisiä marjoja.

Minulla ei ole mummoa eikä mummolaa josta saisin kätevästi roudattua valmiit mehut, marjat ja hirvipaistit.
Enkä nykyään edes leivo leipää enää kun menee vatsa kipeäksi siitä. osaisin kyllä ja leipoisinkin, mutta kuka sen leivän söisi?

Niin että kaupan varassa ollaan.

Lähipäivien ruokiin meni vajaat 50€, tällä kertaa mukana ei ollut kissanruokia ne ovat kalliita.

Tällä viikolla meillä syödään uunikalaa ja -kasviksia, bataattilohkoja ja linssi-pähkinähässäkkää ja sitten pakastimesta porkkananuggeteja ja jotain luultavasti tortellineja. 

Viikonlopuksi täytyy tehdä toinen kauppareissu se kissanruoka! ja kahvi! Lehtori haluaisi lihapullia ?? mikä juttu tämä nyt on? yleensä se haluaa kalapuikkoja ja minä en. saisikohan jostain poroa tai hirveä pulleroihin? 

Mutta pysykää taajuudella!
Kerrankin taloudellinen blogipostaus joka ei ole taloudellinen vaan ylenpalttinen ja holtiton.
Täällä ei kokata suuria määriä ja syödä samaa soppaa koko viikkoa, eikä kuristeta perheen taloutta pariin saturaiseen kuukaudessa. Täällä hummataan vaan ja kuvitellaan että on taloudellista.
jatkoa tälle

 

#epätaloudellisuushaaste 

ps. Pinkki tekee  kaiken paremmin, on vihko ja kaikki. Ja on taloudellista.