lukemispohdinto

 otin taas kesällä kirjojen suoratoistopalvelun. Tällä kertaa otin siitä jonkun perheversion, olen jakanut sitä myös nuorisolle en kyllä tiedä käyttävätkö he sitä.

Ja taas kerran törmäsin jossain kohtaa ihmeellistä internettiä siihen keskusteluun, onko kuunteleminen lukemista vai ei.

Minusta ei.

Kuunteleminen on kuuntelemista ja lukeminen on lukemista.
Mutta tarinat ovat silti samoja ja hyviä ja kummallekin tarinoiden kuluttamistavalle löytyy aktiivinen käyttäjäkuntansa. 
Ei ole väliä sillä, onko kuunnellut vai lukenut tarinan tai vaikka tietokirjan paitsi käsityökirjoista ja muista semmoisista ohjekirjoista en ole ihan varma että miten toimivat luureissa.
Jollekin tieto ja tarinat tulevat paremmin korvien kautta ja joillekin silmien. 
Mutta silti lukeminen on lukemista ja kuunteleminen on kuuntelemista.
Tarinan voima on aina sama. Mutta käyttömenetelmä on eri. Siitä vain ei pääse mihinkään. 
Ei voi arvottaa toista paremmaksi kuin toista muuten kuin omalla kohdallaan. Mutta ovat ne silti erilaisia käyttötapoja.

Minulla on tämmöinen preferenssijärjestys 

Laarin pohjalla ovat äänikirjat - ne eivät vain oikein ole minun juttuni.  Käytän äänikirjoja enimmäkseen kun kävelen tai pyöräilen töihin tai menen bussilla kaupunkiin en voi sietää Karinia, pitää vaientaa hänet jotenkin. 

Ja öisin. Öisin kuuntelen myös nykyään koko ajan äänikirjaa. Sen nimi on kuulemma pikkunaiset-metodi kun kuuntelee jotain tuttua äänikirjaa että pysyy nukuksissa.
Joskus olen myös tehnyt uimahallin punttisalilla alkulämppää äänikirjan tahdissa ja joskus hyvinhyvin harvoin saatan pistää luurit korville kun laitan ruokaa. Silloin kyllä yleensä olen ihan loppumetreillä jossain hyvässä tarinassa ja haluan vain saada tietää, mitä on tapahtumassa.
En kovin hyvin osaa lähteä kävelylle äänikirjan kanssa, enkä puuhastella mitään kotihommia myöskään. 
Huomasin että Brunetti-dekkarit täytyy ihan ehdottomasti lukea, mutta ruotsista suomennetut kirjat saattavat toimia paremmin äänikirjoina. 
Kuuntelen kuukaudessa varmaan suunnilleen pari kirjaa niiden öisten unilääkekirjojeni lisäksi ne ovat vallan ne samat ja viime aikoina olen myös päätynyt äänikirja-e-kirja hybridikuluttamiseen.
Kuuntelen äänikirjani perusnopeudella, en nopeuta lukutahtia.

Vähän enempi pinnalla ovat e-kirjat. Luen tabletilta, minulla on ipad mini, todella kätevän kokoinen! koko ajan sujuvammin ja sujuvammin e-kirjoja, toisinaan jopa illalla sängyssä juuri ennen nukahtamista. Käytän tällä hetkellä lähes pelkästään lukuaikapalvelua, eli suurin osa lukemistani kirjoista on e-kirjoja. Luen e-kirjoina suunnilleen samaa kirjallisuutta kuin mitä kirjastosta hakisin, tietokirjoja ehkä vähän vähemmän ja viihdettä enemmän. Kun illalla menen nukkumaan, viritän tabletista sovelluksen jo valmiiksi yötilaan: vaihdan taustaväriksi mustan ja suurennan fonttikokoa reilusti. Kun nykyään se on jo kun! uni ei pysy silmässä, nousen lukemaan. Ei tarvitse sytyttää valoja eikä räpeltää mitään mikä herättäisi puoli taloutta ja kissat, vaan hiippailen vain tabletti kainalossa pimeään olkkariin lukemaan kunnes uni on valmis jatkumaan. Kätevää. 

Seuraavaksi tulevat kirjaston kirjat. Sellaiset ihan oikeat kirja-kirjat. 

Ja aivan kaikkein parhaita ovat ikiomat pokkarit. 

Välillä kaipaan kirjan tunnetta sormissa ja käsissä. Vaikka minulla on sovelluksen kirjahyllyssä ainakin sata kirjaa odottamassa luetuksi tai kuunnelluksi tulemista, täytyy välillä mennä kirjastoon hakemaan ihan oikea kirjakirja luettavaksi. 
Ja joitain kirjoja ei vain pysty lukemaan muutoin kuin kirjoina. Ihan oikeina paperisina kirjoina.
tästä esimerkkinä yksi hiljakkoin lukemani nuortenkirja, sille ei olisi ollut mitään muuta kulutustapaa kuin kirjaston kulahtanut perinteinen kirjakirja.

Käytän lukuaikapalvelun sovellusta ristiinrastiin: välillä hiippailen kirjakaupassa tai kirjastossa poimimassa lukuaikahyllyyn luettavaa. Välillä hiippailen kirjastossa lainaamassa ihan oikean kirjan luettavakseni ja poistan sen samaa päätä lukuaikahyllystä.

Olemme lähdössä syyslomalla reissuun. 
Kuvittelen itseni rentoutumassa auringossa toivon totisesti ettei sada eikä myrskyä.
Käsissäni ihan oikea ikioma pokkarikirja. 
Sitä voi lehteillä aurinkorasvasta tahmaisin käsin. Sitä ei tarvitse ladata. Sen sivun voi kääntää koirankorvalle ja sitä voi makuuttaa ylösalaisin selkä levällään eikä tarvitse pelätä että tarina karkaa.
Voin kurkistaa viimeisen lauseen ja lukea kirjaa lopusta alkuun jos niin haluan. 
Ja voin aloittaa sen heti uudestaan alusta jos siltä tuntuu.
Se jos mikä on rentoutumista.Kyllä vähän näen itseni lukemassa myös e-kirjaa ja pystyn myös varsin vaivattomasti kuvittelemaan itseni aurinkotuolissa oikoisenani, nukkumassa auringonlämmittämiä päivätorkkuja äänikirja korvissani.

Mutta silti, äärikylläinen rentoutuminen vaatii ehdottomasti aivan ikiomaa pokkarikirjaa.

olen hankkinut lomakirjastooni jo kolme kirjaa! 
en yleensä osta kirjoja.

*

Mikä on sinun tapasi kuluttaa kirjallisuutta ja miksi juuri se tapa on sinulle paras?
Onko kovakantinen kirja parempi kuin pokkari?
Miksi äänikirja sopii parhaiten sinulle? Tai e-kirja? Tai kovakantinen?

Pääsääntöisesti tällä hetkellä luen päivisin e-kirjoja ja illalla sängyssä juuri ennen nukahtamista jotain perinteistä kirjakirjaa ellei sitten ole tabletilla jotain poikkeuksellisen hyvää kesken.
Minulla on siis koko ajan meneillään kolmesta neljään kirjaa: yksi työmatkoilla luureissa, yksi tai kaksi e-kirjana päivälukemisena ja yksi perinteinen kirja yöpöydällä iltalukemisena. 
Öisin joko kuuntelen vanhoja tuttuja äänikirjojani vanhalta ipodiltani tai sitten luen päiväkirjaa tabletilta. 

juuri tänään ja tällä hetkellä kesken: 
- työmatkalla äänikirjana Elina Pulli: Tukkasurma
- e-kirjana ja päivälukemisena: Donna Leon: Ylimpiä ystäviä 
- yöpöydällä iltalukemisena: Mia Kankimäki Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin
- ipodilla aina yökuuntelemisena: Matti Rämön Polkupyörällä Saharaan ja Maeve Binchy Koko kadun kasvatti.
Näistä Donna Leon tulee tänään varmaan kokonaan luetuksi. 
Lisäksi e-kirjasovelluksessa on muutama aloitettu kirja, joiden kohtalosta en vielä ole päättänyt - luenko vai poistanko hyllystä.

*

Olen tätä POHTINUT joskus aiemminkin