kodinhoidollis-nuoruuskriizi

lasten ja perhe-elämän puutteessa olemme aivan levahtaneet.
savolainen nuorihan lähti kotiinsa savonmaalle heinäkuun lopulla, ja siitä pitäen olemme vain levahtanet levahtamasta päästyämme
Ei mitään holttia eikä kuria ole missään kohtaa elämässämme.

 

Nyt laittoi viestin yksi lapsista lähempi kuin savolainen että voisi tulla meille syömään.
Että käykö lauantai.

No ei käy. Todellakaan.
Ensin piti olla niin että olen töissä ja Lehtori menee kauppaan ja hurvittelemaan omia hurvituksiaan.
Vaan ei, minulla olikin töissä työntekijäkato ja jouduin pestaamaan Lehtorin kaljapalkalla kait työntekijäkseni.
Olimme sitten lauantaina töissä ensin yhdessä ja sitten minä vain yksin ja Lehtori hurvittelemassa.
Sitten menin minä kaveriksi hurvittelemaan kun töiltäni myöhemmin iltapäivällä vapauduin.
Että emme sitten ruokkineet nälkäistä jälkikasvustoa lauantaina vaan sovimme sunnuntaista.

aika aneeminen on jääkaapin sisältö
paitsi juomapuolta.
en vieläkään tiedä mistä siiderit ja muut ovat kaappiin ilmestyneet

 

Sunnuntaina ihan vain lorvailimme kun oli pitkästä aikaa vapaata ja aikataulutonta kummallakin.
Siinä yhdentoista nurkilla jotenkin havahduin että se kasvusto on tulossa syömään kohta, pitäisi ehkä kehittää jotain mitä syödä.
Menin lähikauppaan mutta siellä ei ollut ruokaa.
Piti lähteä kauempaan kauppaan.
Lorvehdin sinne ja ostelin sitä mitä tarvittiin ja tulin kotiin ja tajusin että hertsamunjee, se nuori tulee tunnin päästä että jos meinaan jotain saada aikaan, olisi syytä saada jotain aikaan.

Olin ajatellut että teen spaghettia ja kalakastiketta ja äidinleipää ja leivon kakun kun minun on jo pitkään tehnyt mieli leipoa kakkua. me emme käytä kahvileipää tai kakkua kun olemme kaksin.

Rupesin sitten kokkailupuuhiin.

Ensin huomasin että paistinpannu on hukassa.
Tai ei se mitään hukassa ollut mutta tiskikoneessa likaisena ei tule enää tiskiä entiseen malliin.
Piti ruveta tiskaamaan.
Oli ihan teinimeininkifiilis kun ruuanlaitto alkoi tiskauspuuhilla ja keittiön raivauksella.

Sämpylätaikina nyt syntyi jotenkuten ja sinnepäin vanhasta muistista.
Kalakastike näytti jotenkin omituiselta.

Sitten tuli sen kakun vuoro.
Ensin tajusin että tämähän olisi pitänyt tietenkin tehdä ekana, ehkä jo heti aamusta.
Sitten tajusin että minulla ei ole harmainta aavistustakaan siitä, mitä tiikerikakkuun tulee. ennen tein ihan tostavaan
Tuijotin kaappeja ja mietin että voita ja sokeria ainakin mutta mitä ihmettä muuta ja paljonko.
Päätin tarkistaa keittokirjasta.
En löytänyt sitä mistään.
En löytänyt yhtään keittokirjaa yhtään mistään kohtaa keittiötä.
En varsinkaan perinteisestä keittokirjakaapista. siellä oli lautasia

Yhtäkkiä minulla ei ollut mitään käsitystä siitä missä kaikki talouden keittokirjat ovat.
Eikä siis myöskään siitä, mitä tiikerikakkuun pitäisi laittaa.
Keittokirjat löytyivät lopulta takahuoneen kirjahyllystä kuka ne on sinne vienyt?
Ja tiikerikakun ohje tutulta vähän rasvaiselta sivulta.

Sain ruuan ja kakun valmiiksi suunnilleen siiheksi kun ruokailija tuli. Sentään.

 

iltatunnelma parvekkeella

Illalla sanoin Lehtorille että elämme nykyään ihan uusia nuoruusvuosia.
En osaa laittaa ruokaa ja jos osaankin, pitää aloittaa tiskaamalla.
Ikinä emme ole kotona silloin kun nuoriso haluaisi piipahtaa, ja jos olemmekin, niin ei meillä nyt ainakaan mitään ruokaa tarjolla ole.
Paitsi se on mukavaa niin kuin sunnuntaina oli, että on muutenkin semmoinen nuoruusvuosifiilis yhdessä olemisessa.