kakskytviis vee

 mitä osaan sanoa kahdestakymmenestäviidestä vuodesta?

Silloin oli lokakuu. Syysmyrskyn riepottama puhdas aamu, lehdet kaikki puista pudonneet.

Olimme ihan hirmu nuoria - ainakin kun kuvia katsoo.

Kerran kirjoitin siitä paremmin kuin tänään.

Aika on mennyt hirmu äkkiä. 
Ja hirmu hitaasti.

Sanoina se tuntuu enemmältä kuin kuluneena aikana.

Ja silti...se on kolme ihmisikää - nyt aikuisiksi omaan elämäänsä kasvaneita.

Ja se on kaksi vähän isompaa ihmisikää - puolet elämästä. Kumman vain elämästä.

Omituista.

Ja ihan valtavan hienoa.