Lukuvuosi 2023 - pitkä postaus

 Lukuvuosi oli melkoisen rapsakka. 

Sain luettua vuoden aikana 175 kirjaa.

Kaiken rehellisyyden nimissä - minusta ei tunnu siltä, että olisin lukenut niin paljon. Ja koska luen paljon, en useinkaan muista kaikkea mitä olen lukenut. 

Tuijalehtis-maraton jatkui pitkälle vuoteen 2023. Tuttujen kirjojen, erityisesti tuttujen nuortenkirjojen lukeminen on nopeaa, se osaltaan selittää tätä suurta kirjamäärää.

Aina kun töissä oli stressiä, palasin johonkin tuttuun luettavaan. 

Otin kesäkuussa pitkäaikaisempaan käyttöön lukuaikapalvelun ja hyödynsin tehokkaasti sekä äänikirja- että e-kirjamahdollisuutta. Olen pitänyt tilauksen voimassa siitä asti, ja olen pikkuhiljaa ruvennut lukemaan e-kirjoja myös iltaisin nukkumaan mennessä ja öisin jos satun heräämään. Illan viimeinen tehtävä onkin säätää e-kirja pimeäasetuksille ja suurentaa fonttikokoa. 
Käytössäni on 100 tunnin tilaus, ja se on toistaiseksi riittänyt sekä äänikirjoille että e-kirjoille. Välillä on pitänyt vähän tilausjakson loppupuolella himmailla. 

Vuoden parhaat (jos nyt kirjoista voi niin sanoa) osuvat kaikki lokakuulle.

perusasiat: kirja, kissa ja kaakao

Kohokohtia:

Tammikuu

Clare Pooley: Joka pävä laiturilla 5. Joka aamu samassa junassa, samassa junavaunussa tapahtuu kohtaamisia: sanattomia, huomaamattomia - tai näkyväksi tulevia kuten tässä vaunussa, toimittaja Iona Iverssonin ympärillä. Nämä ihmiset tutustuvat, ystävystyvät, auttavat toisiaan, itseään, hitsautuvat yhteen, vaikka elämät muuttuvat ja erilaisia asioita tapahtuu. Sujuvaa, leppoisaa ja hyväntuulista kuunneltavaa, mielestäni parempi kuin Pooleyn ensimmäinen teos Totuusleikki. "ole kuten Iona /mitä Iona tekisi" muistuttavat matkustajat toisiaan. Kuuntelin mielelläni tätä hyvänmielen kirjaa.

Helmikuu - katkaisin kokeilujaksolla olleen lukuaikapalvelun

Anne Tyler: Palmikko. "Perhe on kuin palmikko, vaikka sen purkaa, kiharat jäävät olemaan" Tykkään Tylerin kirjoista, ihmisistä jotka puhuvat ja elävät koko ajan vähän toistensa ohi, kelluvat saarekkeina läheistensä lähettyvillä, löytämättä tietään, kykenemättä kohtaamaan. Äänikirja oli hiukan haasteellinen formaatti, mutta erittäin lämmin suositus tälle perhesaagalle!

Terry Pratchett - Neil Gaiman: Hyviä enteitä - noita Agnes Nutterin hienot ja oikeat ennustukset. Noita Agnes Nutter on aikoinaan kirjoittanut poikkeuksellisen toteutuvia ennustuksia, joiden mukaan maailmanloppu on tulossa juuri nyt, lauantaina. Voiko maailmanlopun estää? Miten kukistetaan Ilmestyskirjan pedon, vaiennetaan vitsaukset ja kukistetaan Antikristus. Episodimaisessa ja paikoitellen hihityttävän hauskassa tarinassa eletään maailmanlopun alkua viikon verran. Poikasen suosituksesta, ensimmäinen Pratchett jossa etenin enemmän kuin kolmekymmentä sivua. Uskallan suositella itsekin, vaikka ei tämä minusta vielä Pratchett-fania tehnytkään.

Maaliskuu

Timo R. Stewart: Luvatun maan lumo - Israelin kristityt ystävät Suomessa. Suomalaisten käsitys Israelista on kietoutunut Raamatun kertomusten, profetioiden ja kuvausten varaan. Tutkimuksessa esitellään suomalaisten Israel-käsityksen historiaa, kehitystä ja taustoja. Olipa kiinnostava kirja! Harmillisesti kuuntelin äänikirjana: selvästikään tiedon vastaanottaminen audiomuodossa ei ole minun juttuni, varsinkin kun kuuntelen äänikirjoja enimmäkseen kävellessäni töihin ja töistä kotiin, ja ajatukset karkaavat turhan helposti työasioihin. (en pysty referoimaan kirjaa oikein mitenkään juuri siitä syystä että en tahdo saada kuulemaani tietoa jäsenneltyä mitenkään järkevästi) Mutta silti - olipa todella kiinnostava kirja! Jopa siinä määrin, että harkitsen kirjan lainaamista perinteisessä formaatissa, että pääsen hetken verran lehteilemään asiaa uusiksi. Tietokirjan teksti etenee jouhevasti ja lukija(kuulija-)ystävällisesti ja elävöityy lainauksilla. Kirjan tekijä luki itse teoksensa, ja vaikka onkin lukijana harjaantumaton, on myös innostunut asiastaan.  Suositus, jos aihealue vähääkään kiinnostaa. Minulle tämä kirja antoi vastauksia muutamiin minua pohdituttaneisiin kysymyksiin. Äänikirja. (varmaakin kirjastosta, koska ei ole ollut lukuaikapalvelu käytössä)

Huhtikuu

Julia Korkman: Muistin varassa - oikeusprosessi ja totuus. Muistista ja muistamisesta oikeusprosesseissa kertova tietokirja, jota yksi (aikuisista) lapsistani suositteli voimakkaasti. Erittäin luettava ja etenevä ja todella kiinnostava kirja muistista. Mitä havainnoimme ja miten? Miten tulkki vaikuttaa muistikuviin ja sitä kautta oikeusprosessiin? Kuinka lasta kuullaan, mitä lapsi voi muistaa, voiko lapsen muistoja manipuloida? Kirjoittaja ottaa kantaa voimakkaasti ja tyylikkäästi myös suomalaiseen oikeuskäytäntöön. Lue!

Toukokuu

Miriam Toews: Pidä puolesi Swiv. Yhdeksänvuotias Swiv on erotettu koulusta. Mummi on laittanut hänet kirjoittamaan kirjettä poissaolevalle isälle. Swivin tajunnanvirtamainen, hengästyttävä kirje kertoo varsin erikoisesta perheestä, jossa lapsi kantaa vastuuta asioista, joista hänen ei kuuluisi, mutta jossa opetetaan elämään elämä taistellen, periksi antamatta. Olin lukiessani välillä hyvin väsynyt, enkä koko ajan jaksanut keskittyä polveilevaan tarinaan, ehkä missasin jotain olennaista, mutta! Kiehtova, ilkikurinen (kuten takakansiteksti sanoo), hengästyttävä, polveileva kertomus kolmen sukupolven ihmisistä kamppailemassa omassa elämässään. Kirja olisi kannattanut lukea kertaistumalta, virkeänä ja hyvissä voimissa. Oikein oivallinen kertomus ja lukukokemus!

Kesäkuu - lukuaikapalvelu käyttöön (ja on ollut tästä eteenpäin)

Nunna Kristoduli: Päiväkirjat. Kuopiosta Kreikkaan, tapaluterilaisuudesta luostariin, Nunna Kristodulin postuumisti julkaistut päiväkirjat. Kiehtova ja erikoinen lukukokemus! En osaa arvioida, paljonko päiväkirjoja on toimitusvaiheessa stilisoitu (ainakin maailman tapahtumista on jätetty suurin osa pois, vaikka niistä onkin kirjoitettu) tai suorastaan sensuroitu. Lyhyet toteavat merkinnät kertovat inhimillisestä ihmisestä. Ehkä kirjaa aloittaessani oletusarvona oli jotain todella syvällistä pohdintaa uskosta, Jumalasta, jumalasuhteesta tai toisaalta kuvauksia luostarin arjesta. Kumpaakin oli, mutta hyvin eri tavalla kuin olin olettanut ja kuvitellut: lyhyesti, toteavasti, jotenkin arkisen viitteellisesti. Mietin, että tällaisia ihmisiä on, vielä nykypäivässäkin, jotka hakeutuvat luostarielämään; heidän tarinoitaan haluaisin lukea myös. Ainakin tämän kirjan mukaan heidän(kin) uskonsa on ihan yhtä häilyvää ja arkistakin kuin tavallisen tapauskovaisen. Harmillisesti Kristoduli lopetti päiväkirjan pitämisen siinä vaiheessa, kun hän palasi Suomeen Lintulan luostariin. Olin moneen kertaan jättämässä kirjaa kesken, mutta palasin aina vain lukemaan. Työelämä oli päiväkirjoja lukiessani todella hektistä, ja näissä lyhyissä, toteavissa merkinnöissä oli jotain varsin rauhoittavaa. Väistämättä lukiessani pohdin myös sekä omaa päiväkirjakirjoittamistani että uskoani. 

Heinäkuu - tavoitteena lukea kirja päivässä

Annika Suvivuo: Matka jään reunalle. Kirjoittaja itse määrittelee kirjansa kokemukselliseksi ja tarinalliseksi tietokirjaksi. Jään (ja talven) ympärille kiteytyvä matka jäälle, jäähän, jäästä, erilaisin näkökulmin, maisemin ja ajatuksin. Hyvä lukukokemus; lämmin suositus!

Staffan Bruun: Viini palaa. Tässä tarinassa oli jo vanhaa kunnon Burt Kobbat -henkeä! Keskiössä ilmastonmuutos-dystopia; ilmasto on lämmennyt siten, että viininviljelijät siirtävät tiluksiaan Suomeen. Maailmanlaajuinen pandemia on edennyt kymmenennelle rokotuskierrokselleen, sitä vastustavat antivaxxarit, ilmastonmuutosta vastaan taistelevat ilmastoaktivistit ja seikkailee mukana myös SMS (suomalainen maa kuuluu suomalaisille) -liike. Sijaiskärsijöinä tarinassa ovat ahvenanmaalaiset rekkakuskit, jotka kuljettelevat vääriä lasteja vääriin paikkoihin. Kertomus etenee kuumeisessa helteessä nopeaan loppuunsa. Ei-ahdistava dystopia lähitulevaisuudesta. 

Laura Suomela: Tulppaanitoiveunia. Helenan elämä on tasaista ja kuluttavaa: työ imee kaikki voimavarat, parisuhde on sivussa, lapset aikuisia tai aikuistumassa - missä on Helena itse, mitä hän haluaa ja toivoo? Varsin samastuttava viihdekirja itsensä etsimisestä, hapuilemisesta, omien tarpeiden tunnistamisesta ja kuulemisesta, lähestyvistä vaihdevuosista. Hyvää kotimaista viihdettä, kevyttä ja ajatuksia herättävää. Suositus! E-kirja.

kesähetki viinitarhassa 😁

Elokuu

Jenny Jacobson: Ystävää etsimässä. Majsan on juuri jäänyt leskeksi, ja ikävöi Sturea kovasti. (niin kovasti että säilyttää Sturea ruokakomerossa). Garbo on vajonnut ylellisestä elämästä piinalliseen köyhyyteen ja yksinäisyyteen ja elää näpistämällä ruokakaupoista ruokaa. Majsan tarjoaa majoitusta kodissaan pitääkseen taloutensa tasapainossa ja mutkien kautta naiset tutustuvat, Garbo muuttaa Majsanin kotiin. Naiset alkavat jakaa yhdessä elämäänsä ja ratkoa ongelmiaan. Kirja on kertomus surusta ja yksinäisyydestä, mutta myös ystävyydestä, vanhenemisesta ja uusista mahdollisuuksista. Tykkäsin - erityisesti Sturesta ja hänen seikkailuistaan. Lempeä, paikoin melkein sadunomainen tarina - lue ihmeessä! Hybridi: e-kirja - äänikirja - e-kirja.

Syyskuu

Kaisa Ikola: Kaksi oikein yhteen. Jatko-osa viitisentoista vuotta sitten ilmestyneeseen Oikein nurin -neulekerhokertomukseen. Annin elämä on asettunut levollisille keski-ikäistyville sinkkuraiteille, kun Ninni-ystävän lapsi joutuu koulussa vaikeuksiin ja tulee Annin luokse pikkukaupunkiin ottamaan etäisyyttä äitiinsä ja arkeensa. Anni löytää käsityöt uudelleen - ja ehkä jotain muutakin. Tämä kirja (kuten sen ensimmäinenkin osa) tempaisi heti mukaansa. Tarina itsessään ei ole mitenkään erikoinen, perusviihdettä, mutta teksti on etenevää, hyväntuulista, voimaannuttavaa, rapsakkaa, kutsuvaa ja piti ainakin minut hyppysissään - oikein harmitti kun lauantaina tuli vieraita, enkä saanut istua vain lukemassa. Ja vielä enemmän harmitti kun kirja tuli loppuun. En oikein osaa määritellä, mikä tässä kertomuksessa (ja sarjassa) on jotenkin niin kutsuvaa ja koukuttavaa, mutta haluaisin vain viettää aikaani heidän kanssaan. Tämän kirjasarjan henkilöt eivät olleet unohtuneet mielestäni, eivätkä myös ensimmäisen osan tapahtumat. Lauantaini Annin, Liinan ja neulekerholaisten kanssa oli vahvistava, elävöittävä ja sai minut hyvälle tuulelle. (se sai minut myös kutomaan lisää, vaikka juuri olin toipumassa edellisen kutomisyrityksen aiheuttamasta monipäiväisestä päänsärystä. hiiteen päänsärky, minähän kudon koska se on kivaa) E-kirja.

Anna Perho: Olipa kerran talo - kuinka menetin rahani ja järkevän ihmisen maineeni. Hauska elämänkerrallis-rempallinen kirja vanhan talon ostamisesta ja kunnostamisesta omalta lapsuuden kotipaikkakunnalta. Jos suinkaan mahdollista, en ikinä halua rempata mitään enkä asua omakotitalossa, mutta tämä tarina oli silti valtavan samastuttava. En ole kuuluisa toimittaja, en heppatyttö, enkä enimmäkseen edes pikkupaikkakunnan kasvatti, mutta jollain tavalla Perho on onnistunut kirjoittamaan 70-80-lukujen taitteen lapsuudesta ja -80-90-lukujen taitteen nuoruudesta ja nykyaikuisuudesta aivan valtavan koukuttavalla ja mukaansatempaavalla tyylillä. Melkein en mennyt töihin kun olisin vain halunnut lukea, ja harmitti kun tuli valmiiksi. E-kirja.

lomakirjastokriizi

Lokakuu - Vuoden parhaat! Lokakuulle osuvat vuoden parhaat - alla ei-missään järjestyksessä ne, joita suosittelisin heti.

Heikki Hietala: Tuhkat. Pekka Haarakosken isä soittaa Malagasta ja pyytää Pekan käymään, on vähän selviteltäviä asioita. Huono isäsuhde ja yleinen kyynisyys viivästyttävät Pekan lähtöä, mutta hän pääsee kuitenkin matkaan. Perillä Malagassa onkin edessä enää pesän selvittely ja isältä kesken jäänyt Rojekti. Isän toimet eivät aivan kestä päivänvaloa, niistä syyttäjänä työskentelevä Pekka kärsii. Ja isä vaikuttaa muutenkin kovin erilaiselta ystävien muistoissa kuin Pekan lapsuuden muistikuvissa. Koko Euroopan ylle levinnyt tuhkapilvi viivyttää Pekkaa ensin Malagassa, ja pakottaa hänet lopulta junamatkalle uurna kainalossaan läpi Euroopan. Aivan kertakaikkisen mainio roadtrip itseen, perheeseen, sukuun, halki Euroopan ja sotavuosien historian. Hyrisin, naurahtelin, odotin aina seuraavaa käännettä - ja tykkäsin aivan valtavan paljon äänikirjan lukijasta (Jukka Pitkänen). Niitä kirjoja, joiden toivoisi jatkuvan suunnilleen ikuisesti: hauska, vähän kyyninen, yllättävä, syvällinen, kepeä. Erityisen lämmin suositus tälle! Äänikirja. (tämä on vuoden 2023 kirja!)

Helena Juntunen - Petri Tamminen: Joskus liikaa, aina liian vähän - oopperalaulaja Helena Juntusen elämäntarinoita. Aivan henkeäsalpaava lukukokemus: säemuotoinen elämään hyökkäävä, pompahteleva ja intiimi ryöpsähdys muisteluksia elämästä ja uralta. En meinannut hennoa jättää kesken, luin siis liki yhdeltä istumalta (johtuu säemuotoisuudesta, pelkään että en pääse enää uudelleen imuun mukaan). Lue tämä! E-kirja.

Tiina Forsman: Annikki Nissinen selvittää murhan. Kirja on alunperin ilmestynyt 2012. Kertakaikkisen hykerryttävä cozy crime! Suunnilleen kuusikymppinen, kaikkitietävä kalatiskin myyjä Annikki Nissinen osuu sauvakävelyllään parkkipaikalle, jonne hylätystä autosta hän löytää ruumiin. Annikki - suuri dekkareiden, rikossarjojen ja -elokuvien fani - epäilee että poliisi ei kykene rikosta ratkaisemaan, siispä Annikki tarttuu toimeen. Etsiväkumppaniksi hänelle ajautuu murhatun työpaikalla siivojana toimiva inkeriläistaustainen Helmi. Siinä missä Annikki työntää johtolankavyyhtiä kohti vääjäämätöntä murhan ratkeamista - Annikkihan itsestään selvästi tietää, kuka murhaaja on -  Helmi jarruttelee ja on sitä mieltä, että todistusaineistoa pitäisi toimittaa myös poliisille. Hyväntuulinen, hykerryttävä, lystikäs - ja äänikirjalla loistava lukija (Jaana Saarinen; kuulosti ihan Annikilta)! Aivan silmissäni näin topakan Annikin ja tämän kaikkitietävän täydellisen tietämättömyyden ja Helmin siperianpelkoisen vetäytyväisyyden.  Hyvänmielen kirjallisuutta. Äänikirja.

oma hetki ennen treeneihin lähtöä: sapuska ja kirja

Marraskuu - Jylhäsalmi-kuukausi, joulukirjakuukausi

Beth O'Leary: Löytöpalkkio. Konkurssin partaalla keikkuvan hotellin vastaanottovirkailijat Izzy ja Lucas inhoavat toisiaan, rakastavat hotelliaan ja yrittävät tehdä kaikkensa sen pelastamiseksi samalla kun tekevät toisensa hulluiksi. Osana hotellin pelastamisoperaatiota he ryhtyvät etsimään erilaisille löytötavaroille oikeaa omistajaa löytöpalkkioiden toivossa. Jouluaikaan sijoittuvassa tarinassa etsitään kihla- ja vihkisormusten omistajia. Vähän hitaasti käynnistyvä kertomus rullaa ihan sujuvasti odotettuun loppuunsa. Lukukelpoista, sujuvaa viihdettä, kuten aiemmatkin O'Learyn kirjat. Olen yrittänyt pidättäytyä vielä hetken joulukirjojen lukemiselta, tämän aloitin vähän vahingossa, huomaamatta mihin ajankohtaan kertomus sijoittuu. Ei ollut kuusia, kaakaota, kuumaa siideriä, eikä melkein yhtään joululauluja, että silleesti ei edes joulukirja. E-kirja.

Joulukuu - joulukirjakuukausi

Veera Vaahtera: Tarpeeksi täydellistä. Mumma ei jaksa enää valmistella joulua, joten valmistelut kaatuvat muun suvun niskoille. Tai oikeastaan Lauran äidin. Tai Lauran. Lauran puoliso haluaa tuoda suvun yhteiseen ruokapöytään naisystävänsä. Ja Lauralla on palikat elämässä muutenkin sekaisin: on kipuilua lapsen aikuiseksi kasvamisesta, omasta työstä - ja siitä puolison toivomasta avoimesta suhteesta. Missä oikein on vika, valmistuuko joulu mummalle kelvollisena?  Tyhjentynyt pesä, oman elämän merkityksellisyyden pohdiskelu ja parisuhde ovat keskiössä tässä joulukirjassa, painolastina suvulta tulevat oikean joulun paineet.  Veera Vaahtera vaan on niin hyvä! E-kirja.