opiskeluviikko 2 - pohdintoja

 toinen opiskeluviikko on opiskeltu. Päivät opistolla ovat muuttuneet arjeksi, yleisfiilis hyvä.

Ihan hirmu paljon pohdin monenlaista. Niin kuin nyt vaikka kasvatuskumppanuutta.
Tykkään siitä sanasta, olen aina tykännyt.
Se on mielestäni jollain tavalla semmoinen kotimainen versio koko kylä kasvattaa -ajatuksesta.

Muistan kun oltiin jollain perheleirillä kun kauhukolmikko oli sellaista alle kouluikäistä väkeä. Siellä puhuttiin kasvatuskumppanuudesta. Yksi vanhemmista sanoi ettei hänellä ole yhtään kasvatuskumppania. Mietin että jokaisella on joku.
Hän väitti olevansa aivan yksin koko maailmassa.
En lähtenyt kinaamaan, mutta mielestäni meitä oli jo siinä huoneessa useampia pohtimassa kasvatusta kumppanuudessa hänen kanssaan.

Nykyään sana on kasvatusyhteistyö. 
Kahlaamme läpi lakeja, asetuksia ja asiakirjoja. 
Niissä kaikissa on mielestäni jotenkin liian yhteiskunnallinen sävy, sellainen että tässäpä me kasvatamme yhteiskunnan nelivuotissuunnitelmien tarpeisiin kelpo kansalaisia mitä tietysti teemme.
Olisin paljon mieluummin kasvatuskumppani.
Siinä sanassa on jotain pompahtelevaista iloa siitä että ollaan kasvamassa. johtuu varmaan siitä umpp:ista keskellä sanaa, se pompahtelee.
Yhdessä.
Ja että kumppanuudessa vastuu on enemmän kotipiirillä ja vähemmän yhteiskunnalla, kun yhteistyössä se jotenkin on mielestäni päinvastoin.

En ole viitsinyt ruveta rettelöimään asiasta. 
ainakaan vielä, kun asiaa on vasta pinnallisesti sivuttu
en taida pystyä vaikuttamaan lakien ja asetusten sanamuotoihin ellen rupea politiikkaan
en rupea.

Tuleva harjoittelujakso mietityttää myös. Se kun nyt sitten selvästi kertoo että olenko menossa oikeaan suuntaan vai johonkin outoon.
Olen tehnyt työn ohessa ja työpaikalle muutamankin näyttötutkinnon tai näytön osan. Se on ollut vähän erilaista kun tavallaan olen koko hommaa tehnyt vain itselleni ja itseäni varten ja työyhteisön käyttöön.
Nyt pitää pompata ihan vieraaseen maailmaan.
Luin ammattitaitovaatimuksia. 
Ensimmäisessä on esim. että pitää huolta henkilökohtaisesta hygieniasta tjsp., jollain hienommilla sanoilla. 
Mietin että miten sekin näyttöosiossa osoitetaan? Tuleeko miinusta jos päivän aikana pärskäyttää kahvit rinnuksille?

Myös mietin käsitöitä. 
Heti kun mentiin kässänluokkaan tuli hui-kauh-efekti. 
Ihan kun en olisi ikinä mitään tehnyt.
Nyt pitää virkata, neuloa (?? se on kutomista!), tehdä kirjontapistoja, ommella koneella ja saumurilla ja jotain vielä. 
Pitää tehdä rytmirinkula meinasin tikahtua nauruun; minulla on outo mielikuvitus
Ja ne työt palautetaan sähköisesti moodlen kautta.
Näen itseni survomassa sitä rytmirinkulaa puhelimen latauspiuhan kautta koulun pilveen.
riittääkö kaistan leveys, kysyn vaan?

sadutustaulu kartonkisilppulaatikon roippeista

Teen kyllä välttävästi kaikenmoista. Probleemi on se, että minusta kaikki ohjeet ovat lähinnä viitteellisiä, pitkästyn melkein heti ja visuaalinen hahmottelutaitoni on olematon. ja koska ohjeet kerran ovat viitteellisiä, minun on kertakaikkiaan ihan pakko tehdä raidat tai värit tai mikä vain aivan toisella tavalla kuin ohjeessa ja sitten lopputulos on outo
Mutta tykkään kyllä näperrellä vaikka mitä.
Minusta on myös vähän kummallista että mitään ei vasaroida tai työstetä virkkuukoukkua järeämmillä työkaluilla. vaikka ei kai päiväkotiin voi vasara kainalossa mennäkään.

Viiden vaatteen vuosi etenee vähän heikosti. 
Sähköpostissa tuli tarjous vettäpitävistä paljasjalkatalvikengistä ja olihan ne pakko tilata. 

Eivät ne kyllä ihan paljasjalkatossut ole, mutta sinnepäin. 
Tilasin samalla parit muut kesäisemmät tossut jostain alelaarista, mutta niitä ei varmaan lasketa, kun pistin ne säästöön odottamaan sitä että ensin kävelen tänä kesänä puhki nykyiset tossuni. Käytän niitä sitten vuoden päästä.
Ja kumminkaan, kun en ottanut niistä kuvaa niin niitä ei varmaan ole olemassakaan?

Löysin hyvän yön yli leivän reseptin, taisin jo kehuakin sitä. Teen vähän makeampana ja käytän hiukan vähemmän hiivaa ei tule niin hiivaisen makuista.
Erilaisilla jauho- ja hiutaleyhdistelmillä tulee aina vähän erilaista.
Koska olen täysin kykenemätön noudattamaan ohjeita, teen sitä leipää päivän yli -metodilla.
Aamulla ennen lähtöä taikina puhisemaan ja paistetaan illalla leiväksi ja sämpylöiksi.
teen aina molempia kun Lehtori tykkää sämpylöistä ja minä leivästä. siitä tulee sopivan kokoinen leipä ja kuusi sämpylää.
Siitä kiva ohje, että leivän rakenne on todella hyvä. 
Ekan kerran elämässäni onnistuin tekemään toimivaa kotitekoista paahtoleipää.
pari desiä kaurahiutaleita, muuten vehnäjauhoja vain.

Joulukukkana saamani amaryllis miettii yhä, kannattaisiko kukkia. 
En tiedä miksi se on niin miettiväinen. Sillä on ihan oma ajanlaskunsa.
Hetken näytti siltä, että hyasintit lähtevät toiselle kukkimiskierrokselle, mutta niiden into lopahti. 
Se olisi kyllä ollut hienoa, jos hyasintit olisivat jaksaneet kukkia toisenkin kerran.

*

Tajusin että olen unohtanut linkittää blogin ja instan tekstejä ja kuvia ja stooreja ja ties mitä.
Täytyy vähän ryhdistäytyä somehommeleissa, ei tästä muuten mitään tule.