telkkaripohdinto

 Joskus syyslomalla päätin jättää telkkarin katselun vähemmälle. Tai siis lopetin vain koko telkkarin katsomisen, kun sieltä ei tullut mitään, tai pitkästyin siihen mitä tuli, oli semmoinen olo että aika meni ihan hukkaan ja tulin jatkuvasti ärtyisäksi. Ja sitä paitsi minulla on kaiket illat eimitään tekemistä.

En oikein tiedä, mihin iltani nykyään kuluvat.
Mutta ainakaan en voi enää syyttää telkkaria tai somea aikavarkaiksi.
Ja se on ollut kyllä hyvä juttu. 

elma maratonin alussa
se luovutti jo ekan jakson aikana


Pitkästä aikaa viikonloppuna ajattelin katsoa jotain hauskaa.

En oikein tiennyt, mitä se voisi olla. Kauhoin läpi maksuttomia suoratoistopalveluita, mutta eihän niissä koskaan mitään ole.

Päädyin katsomaan Pasilaa nuorisoni suosittelee sitä, ja siteeraavat sitä toistuvasti. Ja nauravat aivan rätkänä.

Katsoin kaksi jaksoa. 

Toisen puolivälissä olin jo ihan että plääh, saanko lopettaa.

Päätin hyvillä mielin jatkaa telkkaritaukoa, ja mystisen eiminkään tekemistä iltaisin.

Sunnuntaina visiteerasin nopeasti myös instassa. Totesin, että ilman sitäkin ihminen elää oikein hyvin.


Korkkasin joulukirjakauden. 


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti