Lauantaina - parasta pitkään aikaan:
Semmarit klubikiertueella ❤️
Lehtori laittoi muutama viikko sitten viestin: nyt olisi lippuja tarjolla, mennäänkö?
Minusta tuollaista ei pitäisi edes kysyä.
Oli hengästyttävän energinen ja hieno keikka.
Sunnuntaina - levollisuutta ja puuhastelua
Minulla oli sunnuntaille missio
- syö iso ja rauhallinen aamiainen
- siisti eteisen senkki
- syö pizzaa
- tee myös jotain muuta jos ehdit, jaksat ja viitsit.
Söin.
Kävin moikkaamassa omaa isää.
Leivoin ja söin.
Kävin moikkaamassa omaa isää.
Leivoin ja söin.
Siistin.
 |
| pizzasunnuntai |
 |
| viikkokimppu on sinnitellyt jo kaksi viikkoa |
Senkin siistiminen käynnisti jonkun siivousällin. semmoisesta en olekaan ihan hetkeen kärsinyt
Järjestelin eteisen senkin vaimikälie
Sitten olin jotenkin ylitarmokkaalla tuulella ja otin kohteekseni eteisen mysteerikaapin, johon ei ole kajottu muuttomme jälkeen siis vaivaiseen kahteentoista vuoteen.
Tuli järjestys siihenkin kaappiin.
Jatkoin asettelemalla kausivaloja parvekkeelle.
Olen kasauttaja.
Jäljiltäni on aina kasoja joka puolella. Minun pitäisi elää kuin minimalisti-askeettimunkki ja silti onnistuisin kasauttamaan keljani pöydälle vähäisen maallisen omaisuuteni. vaikka en omistaisi kuin yhden kirjan ja yhdet ruokailuvälineet, ne olisivat luultavasti rumassa ja sekavassa kasassa pöydälläni. ja ehkä toisellakin pöydällä. samanaikaisesti
Nyt antikasautin samassa siivousällityksessä vielä yöpöytäni, työpöytäni ja olkkarin arkkukaapin päällisen.
Illalla kävin availemassa kaappeja ja silittelemässä tyhjentyineitä tasoja.
Maanantaina
Meillä on tällä hetkellä yhteisesti Lehtorin kanssa varsin mukava työjärjestys: maanantaisin, tiistaisin ja torstaisin kumpikin menee työhön myöhemmin, ja vain keskiviikkoisin ja perjantaisin on aikainen työaamu.
Maanantaina Lehtori lähti työreissuun. Ja minä jatkoin illalla töiden jälkeen siivousällistä kärsimistä. Nuohosin nuohoamattomia nurkkia, järjestelin eteisen vaatenaulakon siistimmäksi, kävin välillä kampaajalla, ja sitten hinkkasin vielä lisää hinkkaamattomia nurkkia.
Tiistaista ei ole kuvaa.
Kävin aamulla pikaisesti uimassa, nuohosin lisää nuohoamattomia nurkkia, menin töihin, koin suurta minäpystyvyyttä sekä työpisteessä yksi että työpisteessä kaksi. Tulin kotiin aika myöhään, tein seuraavan päivän eväät ja olin väsynyt.
Kellojen siirto talvinormaaliaikaan käy käden käänteessä, noin teknisessä mielessä. Minun kropaltani kesti kaksi viikkoa kääntyä samaan tahtiin virallisen kellon kanssa.
Jossain lauantain tietämillä minulla alkoi vihdoin olla sellainen olo, että olen suunnilleen oma itseni. Sitä ennen olen ollut kahden viikon ajan järjettömän väsynyt, erityisen alakuloinen, herkästi ahdistuva ja synkeä kuin ihaa. Tai siis kahden viikon ajan olin normaalia enemmän tätä kaikkea, sillä lailla tuplateholla tai jotain.. koska rehellisyyden nimissä, olen kyllä väsynyt, alakuloinen ja ahdistuva kyllä ihan normaalioloissakin.
En tykkää kellojen siirtelystä. En vain tykkää.
Keskiviikkona minäpystyvyys työelämässä karisi nopeassa tahdissa. Meillä on töissä kolme oikein superlapsukaista. Kaksi oli poissa, mutta yksi urakoi niiden kahdenkin edestä. Välillä tarvittiin meidät kaikki kolme aikuista että tilanne pysyi jotenkin siedettävänä. tietää tehneensä töitä kun väistelee lentäviä esineitä
Tilasin viikonloppuna kissoille uuden kiipeilypuun. Se luvattiin postittaa ehkä joskus 19. päivä siis yli viikon päästä. Kesken työpäivän sain viestin että kiipeilypuun saisi noutaa isojen tavaroiden postituspisteestä. Olin ihan että oho.
Tilasin myös tossuja kesäksi. Ne ovat yleensä tulleet tosi nopeasti, hyvä kun on ehtinyt enteriä painaa ja jo ovat olleet postiluukussa. Mutta vielä keskiviikkonakaan ei ollut tietoa siitä että tilaustani oltaisiin edes ahkerasti käsittelemässä.
Töiden jälkeen kävimme siskon kanssa kiipeilyhallilla vähän venyttelemässä ja jatkoimme hankkimaan juhlahömpettä äidin brunssia varten.
 |
| ilmapallo äidille |
Torstaina
En mennyt aamulla uimaan kun en vain jaksanut.
Tein töitä, oli ylimääräisen pitkä työpäivä.
Käytiin kaupassa.
Menin nukkumaan.
Ihan hyvä päivä kumminkin
Perjantaina
Perusaamu, aikaisin töihin toisella kotimaisella. Näyttö on melkein pulkassa, jäljellä vielä yksi päiväkerhokerta. Uskon että saan kolmosen. En ehkä parempaa.
Peruspäivä myös tavallisessa työpisteessä, paitsi että kaikki kolme superlapsukaista olivat paikalla ja kaikilla kolmella oli perjantaifiilis. Yhdessä vaiheessa istuin toimipisteen eteisaulassa, ulkovaatteissani, sylissäni läheisyydennälkäinen lapsi. Ei rimpuillut, ei huutanut, ei kiroillut, ei pyrkinyt pakoon - ei enää sen jälkeen kun sain hänet syliini. Sitä ennen kyllä. Nojasi vain, painavana ja rentona.
Ihan hirmu monet lapset ovat näkymättömiä. Ne etsivät aikuista millä keinoin tahansa. Tulevat iholle. Kunpa ne oppisivat sanomaan sen muutenkin kuin heittelemällä, syljeskelemällä ja tönimällä muita.
Töiden jälkeen olin suunnitellut valmistelevani lauantain brunssia.
Lehtori laittoi viestiä: jos tulet keskustaan, tarjoan sulle hampparin.
Lehtori laittoi viestiä: jos tulet keskustaan, tarjoan sulle hampparin.
En sitten mennyt kotiin valmistelemaan brunssia ja nuohoamaan nurkkia ja rakentamaan kissanpuuta ja asettelemaan kausivaloja ja mitä kaikkea listalla nyt olikaan.
Lyöttäydyin Lehtorin ja kollegansa seuraksi perjantai-aftereille.
Paransimme maailmaa oikein urakalla. Jos kaikki uskoisivat meitä, maailma olisi huimasti parempi paikka.
**
Marraskuu on jo puolivälissä!
Voin aika hyvin.
En palele melkein ollenkaan. Useimpina iltoina pystyn menemään nukkumaan lyhythihaisessa pyjamassa. välillä olen talviaikaan tarvinnut kolme pyjamaa päällekkäin ja silti olen palellut!
Jos on ollut viluisempi ilta, olen laittanut unisukat jalkaan ja äidin kutomat pitkät irtohihat käsiin.
Jos on ollut viluisempi ilta, olen laittanut unisukat jalkaan ja äidin kutomat pitkät irtohihat käsiin.
Olen siedettävällä tavalla väsynyt.
Useimpina päivinä tykkään työstäni.
Olen laittanut yhdet kausivalot ja olen aloittanut kausisiivouksen! Valoja laitan lisää. Siivouksesta en ole ihan varma.
Kohta aloitan joulukirjat.
Juon välillä iltaisin kaakaota. Se on ihanaa. mietin että olisiko liian outoa ostaa semmoinen tekotakka? kyllä varmaan.
**
ps. onpa masentavia kuvia. Ajattelin että kuvaushaasteen ansiosta keskittyisin läsnäolevasti näkemään ja kuvaamaan. höh ja pöh, en todellakaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti