marraskuu - osa kolme

 lauantai - kokoonnuimme meille äidin synttäribrunssille.

Söimme kaikessa rauhassa, paljon ja vielä enemmän. 

Oli ihan mukavaa sitten kun saimme ruokailut käyntiin, sitä ennen olin aivan eksyksissä.
En vain saanut minkäänlaista järjestystä yhtään mihinkään. 
Päivä alkoi sillä että jostain käsittämättömästä syystä sylkäisin hammaspurskutteluvedet lavuaarin viereen, en lavuaariin.
Ja koko aamupäivä jatkui samalla tyylillä. Jotenkin organisoitumattomasti.
Ihme että ylipäätään sain minkäänlaista tarjottavaa yhtään mihinkään.
Kattauksesta puhumattakaan. En olisi ihmetellyt vaikka lusikat olisivat löytyneet jääkaapista ja pizzat sängyn alta.

Mutta kun pöytään päästiin, oli ihan mukavaa ja enimmäkseen osuin haarukalla suuhun enkä yrittänyt syödä muuta kuin ruokaa.

Nuoriso jäi pelaamaan ja oleilemaan vielä ruuan jälkeen.
Tykkään scrabblesta mutta saan aina jotkut laarinpohjakirjaimet. Ensin oli pelkkiä konsonantteja ja sitten pelkkiä vokaaleja. Hävisin muristen ja vaadin hyväksyttäväksi sanaksi grg.

Sunnuntaina urakoimme valmiiksi uuden kissapuun. Vanha oli ruma ja riekaleina, sen oli jo aika lähteä. Nyt jännitämme, huomaavatko kissaeläimet että niiden käymälä on siirtynyt kaappiin vanha on kaiken varalta vielä käyttövalmiudessa mutta eri huoneessa.

se oli pahempi kuin ikea

Viikonloput ovat täyteläisiä. Nautinnollisia ja rentoja. 
Noin ylipäätään nautin meidän aikuisesta arjestamme. Ja niistä viikonlopuista.

Maanantai - opistopäivä

Minulla on melkein koko ajan jotenkin huoli siitä, että olen väärässä paikassa, väärään aikaan tai vääränlaisissa varusteissa.
Ja minulla on melkein koko ajan sellainen olo, että jotain on hukassa tai melkein hukassa.

Olen myös ruvennut ihan lakkaamatta tarkistelemaan aikatauluja, kellonaikoja, viikonpäiviä, avaimia, kukkaroa, puhelinta. 
Se ei taida liittyä mitenkään marraskuuhun, vaan ihan vain yleiseen huteruuteen.

Maanantaiaamuna hukassa oli ihana uusi piponi. 

Veikkaan että se on ollut sunnuntaina sylissäni kun olemme ajelleet hakemassa kissanhiekkoja, ja on niissä tohinoissa pudonnut sitten jollekin pimeälle ja hyhmäiselle parkkipaikalle.

Maanantaina sen jälkeen kun olin melkein myöhästynyt bussista kadonneen pipon takia, pääsin opistolle lähijaksolle. Olin oikeassa paikassa ja oikeaan aikaan.

Hyppytunnilla kävin shoppailemassa kaikenlaista kivaa. 

Ja opiskelupäivän jälkeen kävin ostamassa uuden pipon luovuin heti toivosta löytää se vanha. Ja sitten ostin toisen vielä lämpimämmän pipon, ja  lämpöisen pipon Lehtorille ja kaulahuivin se oli kutittavainen ja hanskat ja sitten vielä sukat Lehtorille. 

Olen joutunut shoppailukurimukseen.

En ole ikinä eläessäni omistanut näin paljon vaatteita. Tai edes hipeltänyt kaupoissa.

Piti osallistua viiden vaatteen haasteeseen. Ostan vissiin viisi vaatetta aina kun menen edes hipeltämään vaatteita johonkin.

Maanantai-iltana en lähtenyt uimaan. Istuin kotona ja olin vain.  käyn nykyään tosi vähän liikkumassa yhtään. suon sen itselleni, jos haluan vain olla kotona, niin silloin vissiin tarvitsen juuri sitä enemmän kuin mitään muuta.

shoppailin itselleni legoja ja japanilaisen ristikon

maanantai: näpertelyä

Aloitin legoilla rakentamisen, mutta se oli niin kivaa että päätin säästää rakentelua.
Ajattelin että on kivampi tehdä nautiskellen pienissä osissa.
Japanilainen ristikko taas oli julmetun vaikea.
Ajattelin että on kivampi tehdä sitä hampaita kirskutellen pienissä osissa. 

Mietin että olisi aika metkaa rakentaa legoista vaikka jouluseimi. Meillä on kyllä vain semmoisia perusvärisiä palikoita. En ehkä halua kirkkaanpunaista tallia, se tuntuu jotenkin harhaoppiselta.

Tiistai

Periaatteessa myöhäisempi työaamu. Jossain välissä tsekkasin työpuhelimen, olin saanut työparilta viestin että muistathan sen ettei minua ei tarvita illalla kakkostyöpisteessä. En ollut muistanut.

Lähdin tohinalla töihin, koska jostainhan ne illasta poistetut tunnit täytyy repiä.

Töissä selvisi, että minulle oli myös varattu samalle päivälle sijainen, koska joku luuli että olen opistolla. Meidän pitää itse ilmoittaa sijaispalveluun tarvittavat päivät. Olin ilmoittanut täsmällisesti ja tarkasti ja vielä varmistanut sen erikseen. Kappas vain, sanoi sijaisvälittäjä, niinhän se onkin, et tarvitse tälle päivälle sijaista. Ihan oikein olet ilmoittanut.

Lupasin työkavereille että teen viimeisen vuoron, että sain edes vähän tunteja tasattua.

Tulin kotiin.

Olisin voinut lähteä uimaan. Tai kävelylle. Tai edes jotain.

Halusin vain käpertyä omiin oloihini.

En mennyt mihinkään, käperryin sohvaan. Join kaakaota. 

Mietin sitä tunnetta, mikä minulla nykyään usein on. Että en ole oikein tilanteen päällä. Että varmistelen ja muistutan ja varmistelen ja muistutan.
Välillä yölläkin herään miettimään, mihin viikonpäivään aamulla herään ja mitä se tarkoittaa elämässäni. 
Tällaiset päivät eivät ainakaan lisää hallinnan tunnetta.
Vaikka olen kaikin voimin varmistellut ja muistuttanut. 

tiistai: muistuttelen itseäni

tiistai: näpertelin legot valmiiksi

Luin yhden kirjan. 

Laskin: lukuaikapalvelun kirjahyllyssä minulla on reilut parikymmentä joulukirjaa. Jos luen vielä vaikka yhden tai kaksi epäjouluista, sitten voin vajota joulukirjaövereihin.

Sitten elämäni on yhtä kaakaota, lumimyrskyjä, vaahtokarkkeja ja onnellisia loppuja.

Keskiviikko - opistopäivä

Menin opistolle, opiskelin, tulin kotiin, nukuin pitkät päivätorkut, en jaksanut lähteä uimaan.
Harmittaa ja kropassa tuntuu kun en saa lähdetyksi mihinkään liikunnalliseen. Mutta en vain pysty.

Haluan koko ajan vain käpertyä.

Valitin siitä Lehtorille, se sanoi että on keksinyt minulle joululahjan. Kysyin että onko se käperrin? Tai makuupussi?

Torstai

Mihin rikokseen tai väärinkäytökseen syyllistyy jos vaihtaa kasvien ruukut ja mullat nyt?

Poloinen kiiviviljelmäni taitaa tarvita altakasteluruukun. Nyt kun lämpöpatterit ovat alkaneet lämmittää, kiivi alkaa näyttää läkähtyneeltä ja kuivalta. Pitäisi ehkä saada sille oma kasvihuone.

Ja ehkä myös oliivi.

Ja avokado tarvitsee isomman ruukun.

torstai: kotoa töihin

Olen jatkuvasti suunnattoman kateellinen päiväkerholaisille niiden eväistä.

Päiväkerho kokoontuu vain kerran viikossa, perjantaisin, mutta läpi koko viikon kadehdin niiden eväitä.

Kolmionmuotoon leikatut leivät

Kasviksia sievästi eväsrasian lokeroissa

Muroja toisissa lokeroissa

Muistan omista päiväkerhoajoista muovisen juomapullon maun. en kyllä muista mitä juomana oli

En muista millaista leipää oli, mutta ei varmastikaan kolmiota, koska kolmiota ei ehkä oltu keksitty vielä silloin.

Eikä ainakaan muroja lokeroissa.

eväät lähdössä töihin.

Väkerrän itselleni töihin joka päivä eväät: lounaan ja salaatin, sekä välipalan.
Kertaakaan ei ole ollut kolmionmuotoista leipää.

Joskus laitan kyllä porkkanoita lokeroihin.

Mutta enimmäkseen minulla on jotain jossain tylsässä pakasterasiassa tänään perunaa, porkkanaa ja kasvispihvi pakasterasiassa, salaatti erillisessä rasiassa, ja välipalaksi jogurttia ja sen kanssa kaurahiutaleita. Syksyllä ostin jopa lokerollisen eväsrasian mutta en vaan käytä sitä. pitäisi lokeroitua

Perjantai

Työtä-työtä-työtä.

Töiden jälkeen aftereille Lehtorin kanssa.

Kotiin saunaan ja nukkumaan - lauantainakin edessä työpäivä.

perjantai: siirtymä työpisteiden välillä