Ayia Napa on turistikohde, jonkilainen bilemekka vissiin.
Ei näkynyt, ei kuulunut meidän hotellillemme, eikä millään tavalla vaikuttanut meidän oleiluumme.
Pariin kertaan satuimme satamaan kävelylle kun bilebotskin risteily rantautui.
Pohdimme, että jos olisi pakko valita, niin kummalle risteilylle lähtisi: brittinuorten kanssa ("Sweet Caroline, hop-hop-hop") vai ruotsalaisten nuorten kanssa (en tunnistanut yhteislaulua, ei jäänyt mieleen)
Lehtori valitsi ruotsalaiset, koska "tytöt ovat nätimpiä" - huomautin että laivalla näytti olevan vain paidattomia nuorukaisia.
Itse olisin valinnut britit. Luotan brittiläiseen estyneisyyteen, olisin käpertynyt laivan nurkkaan itkemään ja keinuttelemaan itseäni ahdistuneesti, ehkä ne olisivat jättäneet minut rauhaan.
Olisi kyllä kaamea kausiduuni: olla bilelaivalla yhtään missään roolissa, erityisesti tunnelman nostattajana.
**
Ayia Napassa oli valtavasti erilaisia pystejä ja patsaita. Emmekä päässeet edes siihen viralliseen patsaspuistoon asti.
 |
| muistuttaa Sibelius-monumenttia? |
 |
| pönöttävän sedän aukio |
Piti oikein selvitellä, kuka on keskusaukiolla pönöttävä setä, ja miksi hänellä on aukio. On kuulemma kreikkalainen Nobel-kirjailija (nimi lipsahtanut pois mielestä, palkinto ehkä vuodelta 1970?) - tai oikeammin runoilija, jonka yhdessä runossa mainitaan Ayia Napa.
Kivat hänelle.
*
Emme olleet riittävän valppaina osallistuaksemme kyproslaisen perunan työpajaan. Kyllä harmitti.
*
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti