Hajahavaintoja Kyproksen reissulta (2)

 Teimme reissumme aikana kaksi päiväretkeä Kyproksen turkkilaiselle /pohjoiselle puolelle.

Ensimmäisen pistäytymisen rajan toiselle puolen teimme pääkaupungista, Nicosiasta. Siellä, keskellä Nicosian vanhaa kaupunkia on rajanylityspaikka. 
Ensin mennään passikontrolliin Kyproksen puolella, sitten kuljetaan pätkä ei-kenenkään-maalla, sitten mennään passikontrolliin turkkilaisella /pohjoisella puolella. 
Kieli ja kulttuuri muuttuvat. Kadusta tulee basaarinomaisempi, kieli vaihtuu turkiksi ja moskeijoiden rukouskutsut halkovat ilmaa.

lähestyt rajavyöhykettä

piraattiroinabasaaria

Monella tavalla jo tämä lyhyt piipahdus - kävelimme keskipäivän kuumentamia katuja ehkä parisenkymmentä minuuttia - pysäytti. 
Tässä maailmantilanteessa, tässä ajassa, tämän jäätyneen konfliktin äärellä oli pakko pysähtyä, pohtia, ottaa aikalisää ajattelulle.

Vielä enemmän vaikutti se, kun katsoimme karttaa. Inhimillinen kärsimys on pienen merimatkan päässä, melkein horisontissa näkyvissä.

tästä suoraan päädyt kauheuden hornaan

Pohdin paljon, pohdin pyhää, pohdin omaa ja muita, pohdin inhimillistä kärsimystä ja ihmisenä olemista.

Se on kummallista: olet näennäisesti hyvin kepeästi altaan reunalla lueskelemassa ja nautiskelemassa olemassaolosta. 

Siellä, hotellimme altaanreunalla joku vaikuttajapersoona teki työtään. Kuvasi näyttävästi ja suurieleisesti kirjojaan, kynsiään, kauniisti taiteltua pyyhettään altaan kirkasta vettä vasten. 
Ja samalla itse tiedät, mitä vastarannalla, vain pienen merimatkan päässä tapahtuu.

Toisen päiväretken saaren pohjoiselle puolelle teimme Famagustan kaupunkiin. 

Pääsimme kulkemaan Varoshan aavekaupungin kadulla, katselemaan kahtia jaettua uimarantaa, Varoshan hylättyjä taloja, kauppoja, hotelleja.

meidän ja muiden - aavekaupungin ranta

kielletty alue

Meillä jokaisella pitäisi olla jotain mitä pitää pyhänä, arvokkaana ja merkityksellisenä.
Ja meidän jokaisen tulisi täydestä sydämestämme kunnoittaa toinen toistemme pyhiä, arvokkaita ja merkityksellisiä.

Niin ajattelin.

hylätty luostari Famagustan liepeillä

Ja sitten olinkin itse jo haasteen edessä.

Istuimme Famagustan sunnuntaihiljaisessa kaupungissa, pohtimassa juuri tätä. 
Edessämme, aukion laidalla oli vanha goottilaistyylinen katedraali, jonka sisuksista alkoi yhtäkkiä kuulua islamilaista rukouslaulua.

Miten suhtautua jonkun toisen pyhään, kun se tavallaan rikkoo jotain sellaista jota ehkä itse pidän pyhänä?
Onko se kahden pyhän limittymistä, lomittumista, jonkinlaista epämääräisen selviytyvää yhteiseloa? 

goottilainen moskeija

Istuimme aukion laidalla hiljaa, rukouskutsun loppuun asti.
Lähdimme etsimään ruokapaikkaa. 

Toisinaan on hyväätekevää mitata arvojaan, kääntää ympäri ajatuksiaan.

*

kun matkailee Välimerellä, on suorastaan pakollista
kuitata ainakin yksi antiikkinen raunio