systeemi haisee?

katselin puolilaiskasti eilen Yle Teemalta tullutta Rock-Suomi dokkaria. Ensin se oli ihan hyvä ja hauska - siihen asti kunnes Pelle Miljoona meni sössöttämään jotain "tai sit ne on hautautunu keski-ikäisten tsombien hautausmaalle"
Alkoi ottaa päähän mokomat vaarit, jotka kuvittelevat vielä kuusikymppisinäkin olevansa rok ja andörgraund.
Elämä nyt vaan on sellaista että mennyttä ei takaisin saa: kun rollaattori kutsuu, ei sille kutsulle mahda mitään - ja se hurja punk-nuoruus vaan nyt kertakaikkiaan on ohi. Ei siinä auta, vaikka kuinka kasvattaisi rastaita päässään, polttelisi vesipiipussa hippikamaa ja henkistyisi asrameissa. Valitan vaari.
Paljon paljon sympaattisempia ovat nämä tosiälyköt, MANummiset, jotka uskaltavat lempeästi irvaillakin sille entiselle nuorelle, jotka ihan oikeasti näkevät että maailma muuttuu.

Noin keskimäärin olen sitä mieltä, ettei taiteellisuutta, andörgraundia tahi muuten omaa eksentrisyyttään tarvitse mitenkään erikseen alleviivata - ainakaan sillä että "me oudot nyt ollaan tällaisia outoja" - siinä kun ei ole mitään outoa, se on vaan säälittävää. Oikeasti oudot ja rokit ovat vaan, elävät jossain keski-ikäisyyden tsombiuden ja kapinanuoruuden välimaastossa, kahden kulttuurin kansalaisina.
Ja tietynlainen kehitys kuuluu sekin asiaan. Ei sillä, että jokaisella pitäisi olla 1.8 lasta, asuntovelkaa ja vakityö - pois sellainen ajattelu minusta - mutta koska maailma muuttuu ja kapina on nuorten juttu, ei kuusikymppisillä vaareilla ole sijaa kapinataloissa. Paitsi korkeintaan jossain vaarilaitoksissa. Jokainen sukupolvi kapinoikoon omalla tavallaan, omana aikanaan.

Juuh, tämän päivän nuoriso on pullamössyä, joka ei vaikeista oloista ja yya:sta mitään tiedä, eikä mikään ole muutenkaan niin kuin ennen - silloin kun värejä ei vielä oltu keksitty - mutta niin se vaan menee.

Pitää osata hyväksyä muutos, muutos itsessään ja ympäröivässä maailmassa. Sama musiikki voi puhua aina vaan, voi olla että väri on aina vaan yhtä mustanpuhuva goottipunkki kuin silloin ennen, mutta pitää myös nähdä itsensä uudenikäisenä, uudessa roolissa. Jos koko ajatusmaailma jää sinne jonnekin teinivuosien tasolle, on vain säälittävä vanha paappa.
(eikä edes aloiteta kaikkien säälittävien entisten rokkitähtien säälittävimmästä paapasta, siitä ulkomaiden entisestä hevipellestä, joka tärisee ja tutisee eikä edes tiedä onko tulossa vai menossa, kun on aikoinaan pössytellyt aivonsa narikkaan...!)

*
Tuttava-naperolla oli tässä taannoin (kymmenvuotiaana) punkvaihe. Pääsääntöisesti punkvaihe tarkoitti sitä, että housut pysyivät ylhäällä henkkamaukan niittivyöllä ja kaikkeen piti vastata "systeemi haisee"
Kymmenvuotias veti aika kilarit, kun jonkun kerran tuli vastattua: "varsinkaan jos systeemi ei käy suihkussa"

häivähdys

koko kauhukolmikko on maailmalla: yksi viulunvinkauttelussa ja kaksi kavereidensa luona leikkimässä.

Pieni häivähdys siitä, mitä elämä muutaman vuoden päästä kenties on.

Ihan samalla tavoin naperoista voi joskus hyvin ohikiitävinä hetkinä nähdä aavistuksen siitä aikuisesta, joka heistä joskus on kasvava: leuan kaaren, käden voiman, niskan asennon pitkän päivän jälkeen.

Siihen pitää pysähtyä. Huokaista syvään, pitää kaksin käsin kiinni siitä, mitä juuri nyt on.

nimeämisen vaikeudesta

olen aivan jäänyt koukkuun tähän uuden alun mahdollisuuteen.

Voisin ristiä lapset uudestaan! Voisin ottaa käyttöön kaikki ne hienot nimet, jotka hraHakkarainen silloin aikoinaan tyrmäsi: "meillä /meidän tuttavalla oli just senniminen koira/kissa" (voitte kuvitella, että niitä nimiä oli paljon, sillä hraHakkaraisen vanhemmat kasvattivat koiria, ja kaikki heidän tuttavansa myös)

Isoveli voisi olla vaikka Onni Samuli - no, vähän yliampuvaa, mutta ihan hyvä. ("ei, mun paras kaveri oli Samu") Tai Niilo ("no, ei muuten vaan") Jos Isoveli olisikin tyttö, hän olisi voinut olla Verna, Valma tai Viivi ("ei, kun meillä /meidän tuttavilla oli just senniminen koira").
Nyt tietysti jälkiviisaana olen sitä mieltä, että Isoveljelle ainoa mahdollinen nimi on Isoveli, vaikka väläyteltiin myös mahdollisuutta Konsta-Aapeli.

Isosisko voisi olla Magdaleena, kun lauloin niin paljon sitä laulua odotusaikana ("no ei todellakaan, pysytään siinä mitä oli päätetty") ja jos Isosisko olisi poika, hän olisi tietysti Totti.

Pikkusiskosta piti tulla Hilppa, mutta se oli liian iloinen. Ja jos Pikkusisko olisi poika, hän olisi Ossi.

Mahtaisinko pysyä perässä jos alkaisin kutsua Isoveljeä Onni Konsta-Aapeli Samuliksi, Isosiskoa Magdaleena Magdaleena Magdaleenaksi ja Pikkusiskoa Ossi-Hilpaksi?

*

ps. löysin taannoin lapun, jossa oli nimiehdotuksia Pikkusiskolle, silloin kun hän oli jo syntynyt: Keiju Karoliina...mitä hiiskattia oikein olen ajatellut?
Kiistaton todiste siitä, että raskaus ja synnytys pimentävät aivot.

*
tästä ei kuulkaa työpäivä voi paremmaksi muuttua: verstaalle änkesivät yhtäaikaa tietokoneguru Hevi-Heikki ja kaikkien toimistotyöntekijöiden kauhu Hanskamies! Arvatkaas mitä vauhtia työt etenevät?
a) hyvin vähän
b) olemattomasti
c) ei ollenkaan
d) tuskin lainkaan

*
Apua...vasta nyt, kaksi-ja-puoli-tuntia Hanskamiehen ilmestyksen jälkeen herrat pääsivät asiaan. Hanskamies toimii parhaillaan valuuttatrokarina.
*huokaus*