Tulin vain kertomaan että olen olemassa.
Käyn töissä, pyöräilen, kävelen, kudon.
Mietin kirjoittamista.
Pääsin rantaan, tuijotin merta.
Vielä enemmän tuijotin miekkosta, joka tuosta vain vips käveli mereen uimaan. Minä en kastanut edes varpaankärkeä.
Suunnittelin viikonloppuna että otan termarin ja menen kalliolle istumaan tai siskon kanssa eväsretkelle.
En jaksanut tehdä eväitä, mutta olin silti toisena päivänä melkein koko päivän ulkona. Aivan parasta.
Olin hetken kateellinen siskolle, jolla on pieni takapiha.
Silti, jos ihan rehellinen olen, en ole yhtään takapihatyyppiä. En myöskään etupiha.
Aina ajattelen että kyllä sitten istuisin rappusella ja kahvittelisin. Kattaisin kauniisti ja olisin ihan että elegans!
Minulla on kotona rappunen: istun kylppärin kynnyksellä ja olen elämääni tyytyväinen.
*
