taas käsillä uusi työviikko *huokaus*
Tekisi mieleni ritistä, ratista, natista ja valittaa. Päätän valita kumminkin toisin. Jos nyt en suorastaan hymyile leveästi ja huutele hipheihurraata, niin päätän kumminkin olla päättäväisen melkeinpositiivinen. parempaan en pysty
Yritän päättäväisen positiivisesti raahautua tänään punttisalille (!!)
Siinä kuulkaa jos missä mennään yli ja ohi epämukavuusalueen. En ole laisinkaan julkisliikkuja, minulle sopii joku semmoinen liikuntamuoto, missä paarustetaan yksin ja pimeässä ja muiden näkymättömissä ja vielä paremmin ihan vain semmoinen mentaalinen liikunta esim. että suunnittelee sohvannurkassa liikunnan harjoittamista.
Olen satunnais-tuuriliikkuja.
Käyn aika ajoin ja varsin epäsäännöllisesti uimassa haparoivia kokeiluja myös vesijuoksuun; kirmaan kuin meriheponen
Käyn aika ajoin ja varsin epäsäännöllisesti lenkkeilemässä kirmaan kuin virtaheponen
Viime keväänä tein haparoivan kokeilun tanssin suuntaan se oli kivaa mutta hataraa: sitä pitäisi kokeilla ehkä vähän lisääkin. Nyt ne eivät perustaneet aloittelijoiden ryhmää, jäin ihan yksin paripuoline jalkoineni.
Yhtään en tykkää ryhmäliikunnasta ja punttisalit aiheuttavat eksistentiaaliahdistusta viimeksi kävin säännöllisemmin punttisalilla 17 v sitten.
HraH on punttisalin vakiasiakas ja niillä on semmoinen kaksi yhden hinnalla -tarjous, kaipa se sitten on pakko hyödyntää. Ehkä. Tyhmää olisi jättää käyttämättäkään, kun mahdollisuutta kerran tarjotaan, ja kun ihan varmasti tiedän olevani kaikenmoisen kunnonkohotuksen tarpeessa. Grr kuitenkin, ja hrr. Pelottavaa. En omista edes sopivia vermeitä, minulla ei ole terhakkaa ponnaria, ei sievää salikassia ja ainoat treenivermeeni sopivat juuri ja juuri käytettäväksi hämärtyvällä pururadalla.
Eilen kun olimme lapsen kanssa kävelylenkillä minulla oli sellainen olo että olin karannut suljetulta osastolta ylläni pelkkä pyjama. Jei treenikuteille!
Sisäinen eksistenssini värjyy kauhusta.
niikerryn nauruuni
Voi ihana P minkäs teit; olen sanaton.
Olen nauranut hillittömästi (ja äänettömästi, koska verstas) suunnilleen vartin verran. Olen yhä sanaton.
Pääsääntöisesti repeän hysterian partaalle koska "naama on kuosissa ja kaikissa vaatteissa näytän hyvältä".
Mutta aivan ehdottomasti lähden mukaan keski-ikäisten ja -äkäisten hottisten ja nottisten deitti/liikunta/ruokashowhun. Voin omana kontribuutionani tuoda showhun pikantin intellektuellin debatin sinne pilkkomisen ja kuutioimisen lomaan.
Kyllä en pysty vieläkään olemaan nauramatta.
*
Piti jakaa yleviä ja hienoja vinkkejä kaupassakäynnistä ja ruokalistasuunnittelusta.
En pysty.
Kiitos P! Pelastit päiväni ja luultavasti koko blogiyhteisön mielenterveyden joltain järjettömän tylsältä kauppapostaukselta.
Olen nauranut hillittömästi (ja äänettömästi, koska verstas) suunnilleen vartin verran. Olen yhä sanaton.
Pääsääntöisesti repeän hysterian partaalle koska "naama on kuosissa ja kaikissa vaatteissa näytän hyvältä".
Mutta aivan ehdottomasti lähden mukaan keski-ikäisten ja -äkäisten hottisten ja nottisten deitti/liikunta/ruokashowhun. Voin omana kontribuutionani tuoda showhun pikantin intellektuellin debatin sinne pilkkomisen ja kuutioimisen lomaan.
Kyllä en pysty vieläkään olemaan nauramatta.
*
Piti jakaa yleviä ja hienoja vinkkejä kaupassakäynnistä ja ruokalistasuunnittelusta.
En pysty.
Kiitos P! Pelastit päiväni ja luultavasti koko blogiyhteisön mielenterveyden joltain järjettömän tylsältä kauppapostaukselta.
 |
| tästä voi kukin repiä ilokseen ruokalistasuunnitelmaa tässä myös pohja eloisalle ruokadeittiliikuntatelkkarishowllemme nottis vai hottis? kyllä en syö tätäkään |
pyöräilyllisdilemma
Kuten kaikki tiedämme, pyöräily on terveysvaikutteellista ja vapaudellista ja ihan mukavaa paitsi vastatuulella, sateessa ja ylämäessä - mitkä kaikki sattuvat hämmästyttävän usein ihmisen kulkureitille, pääsääntöisesti yhtaikaa.
Bussimatkailu puolestaan on vähän ahdasta ja ahdistavaa mutta siinä ehtii kuunnella radiota tahi lukea kirjaa tai jos oikein villiksi heittäytyy, voi tehdä molempia yhtaikaa mitä pyöräillessä ei voi vastatuulen, sateen ja ylämäen takia.
Enimmäkseen on säästäväistä ja terveysvaikutteellista valita pyöräily, mutta toisinaan sadetta, vastatuulta ja ylämäkiä on ihan valtavan paljon ja sen lisäksi on kaikenmoisia juttuja joihin menisi mieluummin tyylikkäämpänä tai sitten vain on yleinen laiskuus.
Semmoisessa tilanteessa joutuu pieni ihminen dilemmaan: jos haluaa olla säästäväinen, pitää tehdä valinta: joko - tai. Joko pyörä tai bussi. Koska yksittäisbussimatkailu tulee äkkiä niin kalliiksi että kirstun pohja häämöttää. Eikä se kausikorttikaan mikään ihan ilmainen ole.
Istuin eilen sohvannurkassa kertomassa, jakamassa ja ynnäämässä kalkulaattorilla järkevää vaihtohtoa.
Sitten menin bussitoimistoon ja ladatasurautin bussikorttiin kerralla puoli vuotta matkailuvoimaa. Ihan hirvittävän kammottavan järjettömän suuri kertarytkäytys, mutta säästöä kuukausikorttiin verrattuna tulee yli 30c /päivä, yhden kokonaisen kuukauden verran siis.
Nyt yritän vetkottaa ensimmäistä bussimatkaa mahdollisimman pitkälle.
Ja nyt luonnollisesti kärsin kriizistä: minunhan piti vain pyöräillä ihan ikuisesti, eikä ikinä koskaan milloinkaan mennä bussiin.
Miten sitä paitsi jatkossa huolehdin päivittäisestä ulkoilustani ja liikunnastani?
Kriizi, ihan selvästi.
Huoletonta elämää viettävät keskenkasvuisenikin joutuivat kriiziin kuultuaan mitä aikuisten bussikortit maksavat: ensin pitää maksaa veroja ja asumisesta ja sitten vielä bussikortteja miten mä ikinä voin muuttaa mihinkään, miten mä ikinä selviän hengissä?
Sanoin että tervetuloa aikuiseen maailmaan, miksi luulit että me käymme töissä. Kiristin ruuvia vielä vähän tiukemmalle: en edes muista milloin olisin ostanut itselleni vaatteita. Valitettavasti meni mönkään hieno pedagoginen ote, teini kyllä muisti että höh, alkukesästä ostit mekon itelles.
Bussimatkailu puolestaan on vähän ahdasta ja ahdistavaa mutta siinä ehtii kuunnella radiota tahi lukea kirjaa tai jos oikein villiksi heittäytyy, voi tehdä molempia yhtaikaa mitä pyöräillessä ei voi vastatuulen, sateen ja ylämäen takia.
Enimmäkseen on säästäväistä ja terveysvaikutteellista valita pyöräily, mutta toisinaan sadetta, vastatuulta ja ylämäkiä on ihan valtavan paljon ja sen lisäksi on kaikenmoisia juttuja joihin menisi mieluummin tyylikkäämpänä tai sitten vain on yleinen laiskuus.
Semmoisessa tilanteessa joutuu pieni ihminen dilemmaan: jos haluaa olla säästäväinen, pitää tehdä valinta: joko - tai. Joko pyörä tai bussi. Koska yksittäisbussimatkailu tulee äkkiä niin kalliiksi että kirstun pohja häämöttää. Eikä se kausikorttikaan mikään ihan ilmainen ole.
Istuin eilen sohvannurkassa kertomassa, jakamassa ja ynnäämässä kalkulaattorilla järkevää vaihtohtoa.
Sitten menin bussitoimistoon ja ladatasurautin bussikorttiin kerralla puoli vuotta matkailuvoimaa. Ihan hirvittävän kammottavan järjettömän suuri kertarytkäytys, mutta säästöä kuukausikorttiin verrattuna tulee yli 30c /päivä, yhden kokonaisen kuukauden verran siis.
Nyt yritän vetkottaa ensimmäistä bussimatkaa mahdollisimman pitkälle.
Ja nyt luonnollisesti kärsin kriizistä: minunhan piti vain pyöräillä ihan ikuisesti, eikä ikinä koskaan milloinkaan mennä bussiin.
Miten sitä paitsi jatkossa huolehdin päivittäisestä ulkoilustani ja liikunnastani?
Kriizi, ihan selvästi.
Huoletonta elämää viettävät keskenkasvuisenikin joutuivat kriiziin kuultuaan mitä aikuisten bussikortit maksavat: ensin pitää maksaa veroja ja asumisesta ja sitten vielä bussikortteja miten mä ikinä voin muuttaa mihinkään, miten mä ikinä selviän hengissä?
Sanoin että tervetuloa aikuiseen maailmaan, miksi luulit että me käymme töissä. Kiristin ruuvia vielä vähän tiukemmalle: en edes muista milloin olisin ostanut itselleni vaatteita. Valitettavasti meni mönkään hieno pedagoginen ote, teini kyllä muisti että höh, alkukesästä ostit mekon itelles.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)