keskiviikko 6. heinäkuuta 2011

olen tylsä

ulkomaanserkut tulivat juuri aamupäivähoitoon. Kjaiks, en osaa puhua kieliä!
Tyttöjen huoneesta kuuluu satunnaista höpötystä, poikien huoneessa pelataan jotain lautapeliä. Lapset jatkoivat siitä, mihin viime kesänä oli jääty - luonnikkaasti niin kuin lasten tapana on.
Ja meidän aikuisten jutut - nekin pyörivät sitä samaa ympyrää, vuodesta toiseen.
Sanoin kälylle (onhan se käly; eikä mikään nato tai kyty?) että jos hänen lapsensa sanovat jotain, huudan vaan kovalla äänellä että hjälp.

**
Olen ihan laiskalla tuulella. Ei huvita ruuanlaitto, ei torpan siivoilu, eikä mikään muukaan yleishyödyllinen.  Maleksin vain ja olen tylsä.

Istuin yöllä parvekkeella lukemassa kun ei uni tullut silmään millään. Kuuntelin erikoisesti laulavaa lintua ja ihmettelin, mikä valo mahtaa metsän läpi kajastaa. Hetken luulin että ET on tullut meidän takapihallemme, mutta ehkä se olikin vain katuvalo. Oudon sävyinen joka tapauksessa.

**
edit myöhemmin.

Tietysti siinä kävi niin! Mitä laiskempi ja saamattomampi olen, sitä varmemmin joudun jotain tekemään, enkä yhtään saa vain maata ja heilutella varpaitani tuulessa.
Aamupäivähoitosukulaislapset olivat olleet meillä ehkä reilun tunnin kun anopin puhelimesta soitettiin jotta kai te sitten ruokitte ne. Että tulkaa sitten joskus myöhemmin iltapäivällä kaikki syömään lättyjä.
Puolityhjästä kaapista ja lähes autiosta jääkaapista on kuulkaa jännittävää ryhtyä loihtimaan ravitsevaa ja kaikillekelpaavaa ateriaa.
Nuoriso sai lihapullia ja pastaa tai perunaa, pussikastiketta ja kasviksia pilkottuna. Jälkkäriksi tempaisin "lasikransseja": nypitään sekaisin jauhoja ja rasvaa sekä pari ruokalusikallista kermaa, pursotetaan kökkäreiksi pellille, paistetaan ja kieritellään kypsät paistokset sokerissa.
Olen kriisissä, koska kahvi on loppu, koska koskaan ei etukäteen sovita mitään ja kaikki suunnitelmat menevät aina ainakin tuhanteen kertaan uusiksi kun asioista ei voida puhua ja koska olen niin laiskalla tuulella aina vain.
Kattilat tyhjenivät sentään mallikkaasti ja lounaan päätteeksi olin aikalailla itsetyytyväisyyttä pullisteleva joukkojenruokinta ja -hallintakykyjeni ansiosta, ja ehdotin hraHakkaraiselle että rupeaisimme harjoittamaan tällaista laajamittaisemminkin; ottaisimme vaikka kasvattilapsia tai jotain.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti