torstai 1. joulukuuta 2011

joulukuu - joulukuu!

joulukuu.
Tai kukaties: Joulukuu!

Muumiolo vähän lientynyt - taidan olla muumimamma; kai silläkin joskus oli pee, äm ja äs? Josko se pahin kaamosolo olisikin ollut vain sitä?
Käpälään hain tuen, kun en niitä särkylääkkeitä viitsi ihan huvikseni nakostella: tulen niistä väsyneeksi ja ärtyisäksi, ja sitä en totisesti tarvitse. En tähän värjyvään olotilaani. (jos nyt en saa mitään aikaiseksi, niin sitten vasta en saakaan. Istun vain ja nuokun ja murisen.)

Jaakkotonttu tuo tänään jouluvalot ikkunoihin, ja jouluverhot.
Pikkusiskolla oli jo pari päivää sitten kriisi, kun kaikilla muilla on jo jouluvalot, eikä "ne tiedä, että meille ne tuo vasta Jaakko".
Tänä aamuna Pikkusiskolla oli vain yksi toive: "kunpa mä voisin olla tonttu!"
Lupasin, että pim - nyt olet tonttu, koko joulukuun.
(enkä kuullut ollenkaan sitä, että tonttu tarvitsee ihan välttämättä jotain sälää ja roipetta jostain ääliömäisestä naamiaisvälinekaupasta. Harmaat collarit ja punainen paita saavat luvan välttää. Ja tonttulakki.)

Oikeastaan minäkin haluaisin olla tonttu.
Keittelisin puuroa ja paistelisin pipareita ja olisin oikein iloinen ja puuhakas. Ehkä menisin vähän nissepolkkaa aina välillä ja kurkistelisin nurkkiin.

Kaipa tämä tästä taas.

2 kommenttia:

  1. :) Minäkin haluaisin olla tonttu.Punaposkinen, toimelias ja iloinen. Sain tänään hetken olla käpytonttu, mutta siinä tuli polvet ja kurkku kipeäksi. Miksi käpytonttujen pitää puhua hassulla kimeällä äänellä? Leikin tuoksinassa minulle kävi hiukan köpelösti, paperimassapääni irtosi. Onneksi näppärä lapsi teippasi sen takaisin.

    Käykö Jaakolle muuten koskaan niin, että hän tekee oharit, unohtaa vallan tuoda yllärin? Kuinka tilanne saadaan sellaisessa tapauksessa hoidettua kunniallisesti? Nimim. pikkujoulutonttumme on hiukan hajamielinen...

    VastaaPoista
  2. Laura: Jaakkohan ei unhoda. Jaakolle voi tulla viivytys. Joulu on niin kovin kiireistä aikaa.
    Ja sitten Jaakkoa voi myös pelottaa, jos kaikki ovat kotona: silloinkaan ei voi millään tuoda kirjettä. (loistava tekosyy lähettää lapset ulos!!)

    Meidän naperot alkavat jo olla vähän isoja tähän touhuun. Tänä aamuna Pikkusisko (7 v.): "äiti, voiksää tuoda mulle sen tonttupuvun tänään. Eikun voikohan Jaakko tuoda sen" ja keijukaismainen virnistys perään.

    -m-

    ps. traaginen kohtalo käpytontulla!

    VastaaPoista