maanantai 8. lokakuuta 2012

kissojen yö

herään 23.57 bäm-mämiin. bäy-äy-äm-ämmääm. vääk. bäy-äyy.
Kompuroin halki pimeän kohti ääntä.
Leevi istuu kylpyhuoneessa suihkun alla ja tuijottaa seinää. Ja huutaa. bäy-äy. Ja hakkaa seinää.
Menemme yhdessä yöpalalle. Leevi rouskuttaa kissanraksuja, minä juon kulauksen vettä.
Menemme yhdessä takaisin nukkumaan. Leevi miettii, kiipeäisikö ihan viereen vai käpertyisikö jalkopäähän. Bäy-äy vielä kerran.

Pikkukisuun iskee yöllinen kakkahepuli. Ensin pitää kaivaa kuoppa, suunnilleen kiinaan asti. Sitten pitää huutaa: vääk-setulee-setulee! Toimitusta seuraa luonnollisesti laukkati-laukkaa pitkin eteisen käytävää, ja yök, röntsät jäävät tietysti peräkarvoihin, pitää juosta vielä kovempaa. Ja sitten pitää peittää. kraaps-kraaps.

Leevi hermostuu mokomaan keskenkasvuiseen hepuliin. Takaisin kylppäriin huutamaan.
Menen hakemaan kissan uudestaan. Menemme uudestaan yöpalalle.
Ja nukkumaan.

Herään taas tunnin päästä. Leevi istuu taas kylpyhuoneessa. bäy-äy.
Missäköhän se luulee olevansa?
Käymme yöpalalla. Tällä kertaa riittää kun näytän keittiönovea.

Viideltä käymme jälleen yöpalalla. Kylpyhuoneen kautta, luonnollisesti.
Onkohan se eksyksissä uudessa kodissamme?

Tilitän aamulla yöllistä tuskaani. Kukaan muu ei ole kuullut mitään.
Lapset huomauttavat että Leevi haluaa aina istua vaatekaapeissakin.
Ehkä se etsii tietä Narniaan?
Tämä kylppärin seinäntuijottaminen ja hakkaaminen on aivan uusi ilmiö.

Ei se ainakaan enää mitään kuule.
Ei tule vaikka kutsutaan ja kolistellaan ruokakippoja. Viiru kyllä tulee, vähän samannäköisenä kuin mansikki lypsylle, vatsareppu reippaasti löllyen.
Leevi on pelkkää nahkaa, vaikka se syö koko ajan. Ja kyljistä ovat kuviot harmaantuneet, sen huomasin eilen.

Voiko kissa dementoitua?

5 kommenttia:

  1. Ystävälläni oli kissa, jonka muisti alkoi iän myötä pahasti pätkiä. Kissa oli koko elämänsä asunnut samassa talossa. Tuossa talossa oli eteisaulassa viisi ovea. Yksi vei ulos ja se oli kissan suosikki ovi. Jossain kohtaa kissa unohti, mikä se ovi niistä oli. Niin se kiersi aina jokaisen oven takana maukumassa odottaen, että ovi avataan. Jos ovi oli väärä, se siirtyi seuraavan oven taakse maukumaan, kunnes osui oikean oven taakse ja pääsi ulos.

    VastaaPoista
  2. Kyllä se varmaan voi, siis dementoitua. Mä oon niin hysteerinen, että varmaan veisin jo kissan eläinlääkäriin.

    Mulla on mennyt ohi, että teillä on uusi kissavauva, onneksi olkoon! Seikin voi kyllä vanhaa kissaa hikkauttaa. Meillä isokissa ei ole vieläkään tottunut pikkunatiaisiin vaikka kohta kolme kuukautta on yhteiseloa takana.

    VastaaPoista
  3. Fredrika: eihän meillä mitään uutta kissaa ole, Pikkukissa on Pikkukissa, koska se on se toiseksi tullut, ja koska se on niin valtavan vauvamainen ja....vatsakas. Tunnetaan myös nimellä PP (PieniPyöreä), Viiru, Viirulainen tai Viippis.

    Yritän hahmottaa, minkä oven tuo vanha kissa siinä umpinaisessa laattaseinässä näkee ;) vahva veikkaukseni on, että siitä aukeaa ovi Narniaan.

    En henno tuota eläinlääkäriin viedä, koska se kuitenkin syö ja juo ja toimii muuten ihan hyvin, ei vaikuta tuskaiselta.

    VastaaPoista
  4. Todennäköisesti juuri Narnian oven takana se on :) mä jo ajattelinkin, että ihmeen tasaisesti muut pystyy suhtautumaan kissavauvoihin, kun ei mitään juttua ole ollut.

    VastaaPoista
  5. Voi että sentäs. Jos ei lapset enää ihan joka yö valvottaisikaan niin eläimet sitten. Niin se meilläkin on, että koiruus järjestää joskus mukavaa pientä "yöohjelmaa".
    Mutta kyllä niistä eläimistä on kuitenkin paljon iloa. PIdä Leevistä hyvää huolta <3

    VastaaPoista