tiistai 9. lokakuuta 2012

ihan tavallinen maanantai

olin taas niin ylen pedakoomillisella tuulella: Isosisko laski murtolukulaskuja samalla kun laitoin ruokaa.
"tarviiko dinosaurustutkijat murtolukuja?"
Minähän riemastuin: piirsin paperille niiden tylsien piirakkaympröiden tilalle honkkeloita dinosauruksia "aina ei varmaan löydä kokonaista luurankoa, voi löytää pelkkiä osia" ja kas! jo tulivat matikan tehtävät laskettua: kolme kaksi kolmasosaa dinosaurusta miinus yksi yksi kolmasosa dinosaurus.
Lapsukainen on jo valinnut soveliaan universtaan jostain Kanadasta: "kai te sitten maksatte mun opinnot?"

Isoveli puolestaan halusi pohtia filosofisia: "jos niinku puhutaan että on elämisen arvoista elämää, niin onko sit semmoista että on vaan olemassa mutta ei ELÄ?" ja "jos ihan hirveä sarjamurhaaja tekee itsemurhan, niin onko se pyyteetön hyvä teko?"
Voi apua.

Minulla oli mielessäni vain se, että olisi aika elämisen arvoista, jos nyt saisin lösähtää sohvalle ja vaikka ihan pieneksi hetkeksi vain lakata murehtimasta kaikkea sitä mitä kuitenkin murehdin.
Ja että joku voisi tehdä vaikka lievästi pyyteellisen hyvän teon puolestani ja vaihtaa kissanhiekat.

Myöhemmin illalla teimme työnjaon: HraH hoiteli filosofiat, minä kontaktoin Isoveljen kakkosjakson kirjat. ("hei tulkaa kattomaan, äiti on täällä taas lempityössään!")
Kissanhiekka hallinnoitiin yhteistyössä. Murehtimisesta päätettiin luopua toistaiseksi.
Ja sohvallekin ehdittiin lösähtää.

2 kommenttia:

  1. Olipas hauskasti kirjoitettu tämä. Hymy huulillani luin.

    Mutta oikeastiko ne lapset kyselevät isompina NOIN vaikeita? Millä koulutuksella vanhemmat osaavat vastata??

    Omat ovat vasta vajaa 7 v. ja reilu 4,5 v., joten kysymykset ovat vielä jotenkin hanskattavissa vielä.

    VastaaPoista
  2. kyllä nuo kyselevät! (13v, 11v ja 8v)

    Pitää vaan luottaa asiantuntijavoimaan :)

    Voittopuolisesti olen ulkoistanut kyselyt ohjaamalla kaikki historiallis-filosofis-yhteiskunnallis-uskonnolliset aiheet miehelle, joka on alan asiantuntija ja kaikki musiikkijutut siskolle, joka puolestaan on sen alan asiantuntija.

    Itse vastaan kieli- ja kirjallisuustieteisiin sekä kysymyksiin tyyliä "milloin syödään?" ja "onks pakko..." (oikeat vastaukset ovat ihan kohta ja on!)

    Kätevä ja pätevä lause tänä päivänäkin siis on "odottakaas kun isä tulee kotiin!"

    VastaaPoista