prhkokus

Pitäisi tehdä töitä.
Vaan minä sen kun lusmuilen, joopajoo.
Pörräsin eilen netissä niin paljon, että olin illansuussa ihan levoton ja ärtyisä, koko ajan piti muka käydä tarkistamassa jotain.

Mietin, minä päivänä tällä viikolla mahtaisin ehtiä johonkin liikkumiseen edes väljästi liittyvään vapaa-ajanviettoon. Kävellä ei viitsi, kun on niin kylmää ja liukasta.
Uimaan en ehtinyt eilen, enkä tänään, enkä torstaina.

Töissä on kuuma.
Monta vuotta olen valittanut siitä, että on kylmä.
Nyt ei ole.
Mittamies kävi eilen ja sanoi että ihan normaalia.
27 astetta on kyllä vähän liioittelua minun mielestäni.
Sen mielestä meidän mittari on pielessä: 24,7 on vielä ihan hyvä. Kuulemma.

*
Etsin eilen puolen iltaa yhtä kirjaa, joka on kohta kirjastosta myöhässä. Luulin että se on Pikkusiskon kirja, jossa on tiikereitä kannessa. Sen nimi oli villiin luontoon tai jotain semmoista.
Kolppasin ja kaivelin Pikkusiskon huoneessa ihan joka puolella. Mattojen alta ja kaappien takaa, viulukotelosta ja vaikka mistä.
Sitten pistin lapset riviin ja kysyin, että missä on tämmöinen kirja.
Se olikin Isosiskolla, keskellä pöytää ihan näkyvillä, eikä yhtään tiikeriä kannessa.

Isoveli puolestaan etsi viime viikon akkaria, josta hän oli lukenut vain kolme ruutua.
Syytin Isosiskoa.
Se akkari olikin Pikkusiskon huoneessa, ihan näkyvällä paikalla, keskellä pöytää.

Sitten etsimme vielä Isosiskon äikänkoetta.
Se löytyi nukkekodista.
(miten te oikein arkistoitte tavaranne? nukkekoti on ihan normaali säilytyspaikka äikänkokeelle, ihan varmasti on.)

Pidimme prhkokuksen, jonka aiheena ei ollut yleinen siisteys, vaan iltapala.
Nuoriso syö nykyään niin paljon, että piti tehdä kiertokysely ja kartoitus siitä, millaisia iltapalatoiveita niillä on. Muuten mennään vararikkoon.
Pikkusisko olisi halunnut mannapuuroa ja pyttipannua.
Isoveli haluaa semmoista mysliä joka ei ole zippipussissa.
Isosiskolle ei kuulemma maistu oikein mikään, paitsi ehkä puuro, turkkilainen jogurtti, leipä, hedelmät ja mansikkakiisseli.
Kukaan ei halunnut syödä hedelmäpommijogurttia, jota olen kantanut selkä vääränä kotiin siinä luulossa, että se on ainoa kelpaavainen jogurtti.
Oppia ikä kaikki.

7 kommenttia:

  1. Ai teilläkin mennään vararikkoon lasten syömisten takia? Onko ne välillä pohjattomia. Kunpa nää söis vaikka sitä puuroa, mut ei. Yleensä jotakuinkin saarioisten pitsa ja sit pari leipää ja sit jos jotain vielä kaapista löytyis. Paistanpa vaikka munia...
    Apua!

    p

    VastaaPoista
  2. Ne ON pohjattomia.

    Isoveljen - ja nykyään myös Isosiskon - päivän tunnuslause, suoraan Nallepuhista: "taitaa olla aika haukata Jotain Pientä"

    VastaaPoista
  3. Meillä oli maanantaina päivälliseksi linssikeittoa. Tein ison kattilallisen ajatellen, että syön siitä itse tiistainan lounaan ja sitten riittää vielä ti tai ke päivälliseksikin.

    Poika söi kaksi lautasellista päivällisellä ja meni koripalloon. Treeneistä tultuaan kysyi ensiksi, onko keittoa vielä ja voiko sitä saada iltapalaksi. Söi neljä (!) lautasellista. Keittoa jäi yksi lautasellinen, jonka ajattelin syödä lounaaksi. No enpä ehtinyt syödä, kun olin kurssilla, ja sitten jo puhelin pirahti ja nuori mies kysyi, josko voisi syödä jääkaapista sen linssikeiton lopun välipalaksi.

    Mistä on kolmasluokkalaiset pojat tehty? Linssikeitosta.

    VastaaPoista
  4. Flora: taitaa kasvuikäisen liikunnallisen naperon täyttäminen kasvisruualla olla melkoisen haasteellista :)?

    VastaaPoista
  5. Onhan se. Linssikeittoa pitää olla paljon... ja papusalaattia ja soijamakaronilaatikkoa ja... Toistaiseksi on kuitenkin pärjätty kala-kasviksina.

    VastaaPoista
  6. Minä olen säilyttänyt kuivakakkua loogisesti kuivauskaapissa.

    VastaaPoista
  7. tommi: mikäs sen loogisempi paikka!

    -m-

    VastaaPoista