maanantai 14. tammikuuta 2013

työviikko alussa

niin alkoivat opinnot, jee!
Rankkaa oli: edestakaisin reissaamista. Kiinnostavaakin oli, ihan lupaava alku.

Kotoista kriisiä pukkaa, luonnollisesti.
Eilen oli periaatteidenrikkomispäivä: yleensä en käy sunnuntaisin ostoksilla. Eilen piti ensin tehdä ruokaostelut ja sitten kännykkäkaupat.

Isoveljen puhelin - joka on ollut myös Pikkusiskon puhelin ja sitä ennen mummin puhelin, alkoi lakkoilla. Lupasin hankkia pojalle uuden: hän on kuluttanut tätä ennen vain ja ainoastaan muiden vanhoja (todella vanhoja) puhelimia.
Ei kuulemma tarvitse, voin hankkia vaikka itselleni uuden ja hän ottaa sen minun vanhani.
Heti alkoi päässä rouskuttaa, näin mielessäni tuhatjayksi toinen toistaan hienompaa telefoonia ja melkein vähän sekosin.

Mentiin oikein tymäkästi hraH:n kanssa sitä kapulaa hankkimaan, marssittiin lähimpään elektroniikkakauppaan ja alettiin tutkailla hyllyjä.
Minulla oli ihan selvä visio siitä, millaisen puhelimen tarvitsen (=haluan).
Semmoinen oli hyllyssä ja se oli juuri sellainen kuin piti.
Paitsi että mainoslauseessa luki: nuorelle eteenpäinpyrkivälle uraohjukselle kätevä peruspuhelin.
Joopajoo ja se siitä.

Valikoimme Isoveljelle ihan tavallisen peruspuhelimen.

Kiertelimme me vähän muutenkin siellä elektroniikan keskellä.
Niin olen härpäkeaddikti, heti tarvitsen ihan kaiken.
Erityisesti tarvitsen semmoisen lääps-fiuh-jutun että pysyn maailmanmenossa ajantasalla. (nyt kun ei ole sitä hienoa kännyä)
Ja sitten tarvitsen leivänpaahtimen, kahvimyllyn, raastajan, tehosuperkodinmonitoimikoneen (sen missä on lämmityskin) ja jotain muuta vielä.

Mietin, että miten monta juttua kehtaan antaa itselleni tänä keväänä synttärilahjaksi.
Onko liian paksua, jos lahjoitan itselleni matkan (ja kaikki tuliaiset sieltä), lääps-fiuh-hommelin, muutaman kodinkoneen ja pari taideteosta?
Tietysti kaiken sen normaalin pikkusälppeen (astiat, vaatteet ja muu arkihömppä sekä muutama kirja) lisäksi?
Jotenkin epäilen, että kukaan ei kumminkaan halua antaa minulle sitä, mitä itse haluan. Paitsi ehkä hraH, mutta ei häntäkään voi kohtuuttomasti kuormittaa.
Vai voiko?
Voinko antaa osan noista hänelle lahjaksi? Käyttöoikeudella?

3 kommenttia:

  1. Koska mä olen alkanut sen sijaan, että ostaisin aina kaiken lapsille, ostamaan itselleni, ja todennut että lapset ovat vähintään yhtä tyytyväisiä kuin aikaisemmin, suosittelen, että osta ihmeessä itsellesi hyvät lahjat :)

    Valitse se pitkä ikäisin tai parhaiten muistiin jäävä juttu ja toivot sitä hraH:lta.

    VastaaPoista
  2. Tottakai ostat - itsellesi. Miksi se muuten on niin vaikeeta ja helppoa ostaa aina vaan lapsille.

    Mä rakastan pyöriä siellä kodinhärpäkeosastolla... donitsikone, kahvimylly, pizzanpaistaja, leivänpaahdin... ihania kaikki!

    VastaaPoista
  3. donitsikone!
    kahvimylly!

    tää tarvii ne, ehdottomasti!

    VastaaPoista