fiesta vs fiasko


Pikkusisko halusi kutsua synttäreilleen Lapsi1:n, Lapsi2:n, Lapsi3:n ja Lapsi4:n.
"ihanko oikeasti Lapsi4? Sehän on Isosiskon ikäinen? Leikittekö te niin paljon yhdessä? Tunteeko se edes nää muut?"
Kuulemma tuntee ja on ihan varmasti paras kaveri.

Viikko sitten puhelimessa Lapsi4:n äiti.
"Lapsi4 toi tämmösen kutsun kotiin. Saisko Lapsi5 tulla myös sinne juhliin?"
no tota. kyllä kai sitten. joo. tervetuloa vaan.
"mitä Pikkusisko mahtais toivoa lahjaksi?"
ööh. ei kai sillä mitään ihmeempiä toiveita ole. Mä itse yleensä lahjotan näille pikkutytöille kyniä ja muistikirjoja, niille on aina käyttöä. Pikkusisko tykkää piirtää.
"mikäs se teidän uusi osoite on?"
mitä? enkö olekaan laittanut sitä siihen kutsuun?
"no niinpäs onkin. onhan se tässä. no nähdään huomenna!"
mitä? hei odota, ne juhlat on vasta viikon päästä
"no niinpäs onkin, onhan se tässä."

Eilen kesken kauppareissun, viesti Lapsi1 äidiltä.
"kiitos kutsusta. Lapsi1 tulee mielellään!"

Tänään kesken työpäivän, puhelimessa Lapsi3n isä.
"mitä Pikkusisko mahtais toivoa lahjaksi"
ööh, tota. Se on semmoinen lapsi joka tykkää ihan kaikesta.
"mä olin ajatellut noita petsoppeja. Että mitä sillä Pikkusiskolla mahtaa olla?"
no ei aavistustakaan. sillä on niitä varmaan sata. olen pudonnut kärryiltä jo ajat sitten. ja se oikeasti tykkää ihan kaikesta.
"no onko sillä kirahvi? tai delfiini? tai koira? tai mikäs tää on, rapu?"
ei aavistustakaan. pistä silmät kiinni ja ota niistä vaan joku.
"kuulostaaks joku näistä tutulta?"
no kuule, sit kun Pikkusisko ja Lapsi3 leikkii, niin ne kelpaa ihan kaikki. musta tuntuu että kirahvia ei ole, eikä delfiiniä.
"kumman mä sit otan?"
no pistä silmät kiinni ja ota toinen. mun täytyy nyt tehdä vähän töitä.

Tänään juuri kun olen tulossa kotiin, puhelimessa taas Lapsi3:n isä
"voisko Lapsi3 tulla vähän aikaisemmin sinne teille?"
no tota. mihin aikaan sä olit ajatellut. kun meillä on syömistä ja valmistelua ja muuta.
"no jos jotain puolta tuntia-tuntia ennen?"
jos se tulee vaikka sitten puol tuntia ennen. sovitaan niin. puol tuntia, siis puol viideltä!

Tänään kesken ruokaraivauksen, oven takana Lapsi3.
Juhlien alkuun on aikaa 1,5h.
"moi mä tulin nyt"

HraH tuijottaa kelloa.
Minä tuijotan kelloa. Puolitoista tuntia. Ei se siitä mihinkään muutu. HraH suhisee jotain käytöstavoista ja sosiaalisista taidoista.
Otan vatkaimen esiin ja alan harkita kakkutaikinan tekoa.

HraH hätistää tytöt Pikkusiskon huoneeseen.


Tänään kesken kakkutaikinan teon, puhelimessa ippekerhon ohjaaja
"kuule, mä tiedän että Pikkusiskolla on tänään juhlat. Kuule, voinko mä antaa sen teidän osoitteen tolle Lapsi2:n isälle, kun se ei tiedä missä te asutte. mä sanoin että mä voisin kysyä."
kyllä mä kirjoitin sen niihin kutsuihin.
"joo mut se lappu on hävinnyt."
no anna vaan. ja ne juhlat alkaa viideltä.


HraH suhisee jotain elämänhallinnasta, minusta alkaa tuntua siltä että konjakkinaukku voisi olla hyvä idea. Sääli vain että noudatan sellaista pikkumaista periaatetta, jonka mukaan silloin kun ollaan vastuussa ventovieraista lapsista, ollaan täysraittiita.
Jatkan juhlien valmistelua.

Tänään tasan viideltä.
Lapset1 ja 2 ilmestyvät ja Pikkusiskon huoneesta alkaa kuulua iloinen sirpitys.

Tänään vartin yli viisi.
Oven takana ovat Lapsi4, Lapsi5 ja Lapsi6 (mistä se ilmestyi, ei siitä ollut viikko sitten puhetta?). "kai hänkin voi tulla?"
no, tervetuloa vaan (valtakunta konjakkinaukusta!)
Asemoin yhden tuolin lisää pöydän ympärille.

Pikkutytöt ottavat pistepussinsa ovensuusta ja ryhtyvät pistejahtiin. Meillä on piirustuspiste - tytöt piirtävät itselleen kakkupapereihin ruokailualustat. Ja popsintapiste - ne rouskuttavat sipsejä kuin majavat. Ja pelipiste: kaatavat superpalloilla petsoppeja. Ja pallopiste, puhalletaan ja puhkotaan ilmapalloja (paitsi ne jotka eivät uskalla, siis useimmat). Sekä tietysti pakettipiste.
Välillä vähän vapaata leikkiä ja lisää napostelua.
Ja viimeisenä, puhdistuspisteessä jokainen vetää narusta itselleen hammasharjan.
Juhlien päätteeksi jokaisen pistepussissa on hammasharja, vähän namia, super- ja ilmapallo ja muutama värikynä.
Pikkukimuleita naurattaa.



*

Kauhukolmikko makaa selällään eteisessä ja potkii ilmapalloja toinen toisilleen.
Minä olen edelleen konjakkinaukuitta. (ja niin myös luultavasti jään)

*



Teen tunnustuksen.
En ihan hirveästi pidä lapsista.
Ainakaan muiden lapsista.
Paitsi jos ne ovat jossain näytillä niin että minä voin ihailla niitä kaukaa.


*

Ihan hyvä päivä, kumminkin. Noin periaatteessa. Paitsi vähän liikaa lapsia.










6 kommenttia:

  1. Hervoton naurukohtaus. Kiitos.
    EN ihan ymmmärrä tuota et jos on pyydetty yksi lapsi juhliin, sen mukaaan lykätään muutkin.

    JA juu, mäkään en ihan kaikista lapsista tykkää. Useista onneksi. Muh suurimmat "ongelmat" on se, et välillä säälin sellaisia lapsia, joilta puuttuu peroonallsuus. Et miten joiltakuilta puuttuu karisma kokonaan. MIten niiden vanhemmat tykkää niistä. Kysyn toki ajoittain itseltäni, onko munkaan lapset oikeasti niin ihania :)

    JAtka konjakinjuomista tänään ;)

    VastaaPoista
  2. Hih, no mutta nyt on synttärit lusittu ja voit siirtyä naukkailemaan :)

    Meille ei ole tullut vanhempien toimesta ylimääräisiä vieraita, tosin esikoinen on jopa pari kertaa onnistunut kutsumaan itselleen kaverin veljien synttäreille :(

    Täytyy tunnustaa, että olen itse monta kertaa miettinyt, että kehtaanko soittaa juhlien järjestäjälle ja pyytää, että voiko se kutsumatonkin lapsemme tulla juhliin. En ole kehdannut. Mutta on mua muutaman kerran sapettanut se, että kuopus jää välillä ilman juhlakutsua. Leikkikaveriksi kelpaa kyllä ihan päivittäin, mutta sitten kun kutsuja jaellaan, niin silloin muistuu mieleen, että hän onkin 2 vuotta muuta ympärillä pyörivää jengiä nuorempi :(

    Mäkään en ole niin lapsirakas, että pitäisi aina kaikista lapsista. Paitsi juurikin sellaisista supersöpöistä ja kilteistä, joita voi vaan ihailla :)

    VastaaPoista
  3. Kepponen, tollasessa tapauksessa mä ymmärrän et tekis mieli kinua kutsua veljellekin. Mut mä esim. tunnen kaksikin äitiä, jotka tyrkkää lapsen mukaan juhliin, jonne sisarus on kutsuttu, kun muuten lapselle tulee paha mieli et yksi juhlii mut toinen ei. ja se lapsi saatetaan siis tunkea ventovieraan juhliin....oikeasti. Meidän lapset joutuu opetteleen pettymyksen sietoa. :)

    VastaaPoista
  4. Ohhoh, olipa juhlat! :-D

    Luulin pitäväni lapsista, kunnes sain omia lapsia. Lakkasin silloin pitämästä aika monista (muiden ihmisten) lapsista. (Omistani pidän kyllä ;-).) Alkuun lapsista tykkäämiseen vaikutti varmaan lähinnä omien lasten etujen puolustaminen, ja jossakin vaiheessa tein havainnon, että lapsillakin on persoonallisuudet (!), ja minä nyt vain en kauheasti tykkää kaikista persoonallisuuksista. Omilla lapsilla on pari sellaista kaveria, joille hymyillessä huomaa, että aikas on kireät suupielet. :-/

    Mulle ei ole tullut mieleenkään tunkea omia lapsia sisarusten kavereiden synttäreille! Ei ole meilläkään näkynyt ylimääräisiä vieraita, paitsi kerran yksi kolmevuotias vieras otti isosiskon henkiseksi tueksi mukaan. Se oli ihan OK meidän puolelta...

    VastaaPoista
  5. Juuh, nyt on juhlat juhlittu. Vihdoin.

    Tiesin kyllä jo lähtiessä, että juuri näin siinä käy, ei ollut ensimmäinen kerta kun yhden hinnalla tulee kolme. Ja onhan se kätevä taktiikka, että pyytää luvan tuoda yhden ylimääräisen, mutta tuokin kaksi. En olisi millään kehdannut käännyttää sitä yhtä enää ovensuusta, varsinkin kun äiti oli jo toinen jalka ovesta ulkona.

    Koen monet näistä lasten lähikavereista hyvin ristiriitaisesti. Tavallaan he ovat hyvin herttaisia lapsia, melko vaivattomia vieraita noin suurinpiirtein.
    Ei totisesti ole heidän vikansa, että vanhemmat ovat (miten tämän nyt sanoisi diplomaattisesti?)...persoonallisia.
    Näillä kulmin tuntuu olevan jonkin verran elämänhallintaan ja sosiaalisiin taitoihin liittyviä haasteita muutamallakin aikuisella.

    Joskus - väkisinkin - mietin sitä, ovatko omat naperoni kovilla, kun joutuvat olemaan jonkinlaisina normaaliuden esikuvina hyvin monissa koulun tilanteissa. Pikkusiskolle ainakin käy voimille, kun hän esim. murehtii aamuisin, että onko kaveri jo herännyt, kun lapsen vanhemmat ovat pyytäneet häntä hakemaan lapsen kouluun. Siinä ei paljoa sen hokeminen auta että "sinun ei tarvitse siitä huolehtia, se on tuon lapsen vanhempien tehtävä hoitaa, että on ajoissa hereillä ja koulussa"
    Eikä oikein voi kieltääkään kaverin kanssa olemasta.

    Ihan kuriositeettinä: yhdellä lapsista muuta kuin kotosuomalaista taustaa, arvaatte varmaan kenellä vieraista :)

    VastaaPoista
  6. Ihana teksti. Ihan mahtava kuvaus. Ja ihan mahtavaa, että joku uskaltaa sanoa ääneen, että ei aina kauheesti tykkää lapsista....

    VastaaPoista