otan takaisin kaikki pahat sanani lääkäreistä. (ainakin seuraavaan käyntiin asti)
Tapasin vehnänvaalean kototuotantoisen, nuoren, ystävällisen, silmiinkatsovan, kuuntelevan ammattilaisen, joka oli perehtynyt tarinaani, joka kävi kanssani läpi melkein tuumanpaksuisen reseptinivaskani, selitti hyvät hoitotavat ja käytännöt ("vaikka näenhän minä että asiat ovat kunnossa") ja antoi itsestään kiireettömän vaikutelman.
Jei.
*
Kyllä huomaa vanhuuden.
Olen (hyi minua!) laiminlyönyt muutamana päivänä niska-selkävenyttelyni.
Niin olen kankea ja raihnas.
Taas kannatti olla laiska.
*
Lääkärinjälkeiseuforiassa sykkelöin työpaikalleni ja pohdin syöminkejäni.
Vähän olen lipsunut muutaman vuoden takaisista tiukoista tavoistani: vähän pitäisi olla kasvista enempi ja sokerista vähempi.
Sen huomaa heti: kun antaa itselleen muutamana päivänä peräkkäin luvan herkutella - tai edes mussuttaa vaaleaa leipää - iskee hervoton makeanhimo, jonka selättämiseksi saa töitä tehdä oikein urakalla.
Ei paljon manteli lohduta kun sisuskalut huutavat kovaan ääneen silkkaa sokeria.
*
Poditoin eilen itselleni taas yhden äänikirjan: testaan seuraavaksi pystynkö kuuntelemaan myös vierailla kielillä, sepäs vasta olisikin hulppeaa.
Musiikista en juurikaan piittaa, mutta äänikirjat ovat pelastaneet monta kävelylenkkiä, puhumattakaan pyöräilystä. Ja tiistaisin tietysti ihana Sarasvuo Puheella, viikon paras radiohetki. Inhoan arroganssia, mutta kun sen tekee tyylillä - voi pojat!
(Elämäni nomadina tekee minut melkein raivohulluksi, ärisen ja murisen ja puin nyrkkiä - mutta matka joutuu. En edes huomaa polkevani. "Minun kotini on siellä missä Santeri on [....] esittelen itseni mielelläni kodittomaksi" - mitä ihmettä tapahtui Santerille? Aargh. Luultavasti, jos olisin lukenut tai lukisin tämän kirjan ihan perinteisellä tyylillä, pitäisin siitä. Jotenkin kuuntelemalla takerrun ihan toisenlaisiin asioihin, kokonaisuuksiin ja yksityiskohtiin. Tässä opuksessa vedetään ihan liikaa mutkia suoriksi, ja arvotetaan. Vaikka kirjoittaja väittää koko ajan että kaikki elämäntavat ovat yhtä hyviä. "Nomadit ovat vapaita - paikallaanpysyjät jämähtäneet tylsyyteen")
Mä luin ison haastiksen tosta naisesta ja mä ärsyynnyin jo siitä. Mau ärsyttää näemmä tollanen hengailu ja matkailu. Ja sit mua ärsyttää et mua ärsyttää. Huomaan kuitenkin et vaikka Muka olen vapaa sielu, niin haluan elää konservatiivisesti ja suutun kaikille jotka kyseenalaistaa sellainen elon.
VastaaPoistaMikä santeri?
P: mua ei niinkään ärsytä se hengailu, vaan se asenne - että vain hengailijat ovat tosivapaita. Ja muut ovat jumiutuneet oravanpyörään.
VastaaPoistaMutta ehkä "se koira älähtää johon kalikka kalahtaa", ehkä mäkin tietämättäni haluan vaan hengailla.
Ja santeri on kai se siippa.
Sain raivonäppylöitä, kun tosinomadit elävät aikataulusta riippumattomina, ja sitten olikin ihan kau-hee-ta kun väki oli myöhässä heidän häistään. aargh.
ja sit siitä, ettei se kirjoittaja tiennyt että eteläamerikassa on saksalaisalkuperäisiä mennonnitteja. (ihan tyhmää saada tämmöisestä raivonäppylöitä, mutta sain kuitenkin)
ja kierosta suhteesta rahaan ja omaisuuteen.
Jos on oikeasti tosiköyhä, ei ole varaa hengailla. Intian slummien tosikodittomat eivät pahemmin vaeltele.
Mä mietin koko ajan, että millainen maailma olisi jos kaikki vaan hengailisi, eläisi sitä ihmeen vapaata nomadielämää. Mehän oltaisiin kivikaudessa vielä: ei olisi mitään niitä kivoja juttuja joista tämän päivän nomadeilla on mahdollisuus nauttia.
aargh, vielä kerran.
ai niin, sit sain näppylöitä myös siitä että nomadit suunnittelevat ihan itse minne menevät ja käyttävät nettikahviloita, mutta sit taas on ihan kau-hee-ta kun "tavalliset oravanpyörästä viikoksi irtautuneet turistit istuvat hikoilevina nettikahviloissa suunnittelemassa itse lomiaan" - siis what?
VastaaPoistaTotta! Just se nyppii et vaan HE on vapaita, jotka ei mihinkään ole sidottuja. Ihan kauhean ärsyttävää ja lapsellista. JA sit en tajua, miksi joku haluaa olla niin vapaa ja epäsidottu. Musta se on tyhjää. JA ihan kauheeta olis olla niin tarpeeton.
VastaaPoistaTämä kuten se överi-downshiftaus on vaan varakkaiden ulottuvilla. Blääh! Ärsyttää. Pitäiskö lukea sen kirja et sais kiukutella tosissaan.
Vapauteen liittyy aina myös vastuu.
VastaaPoistaMä jotenkin ymmärrän kyllä sen, että jos on työelämässä ihan loppuunpalanut, niin tarvitsee irtioton, voi olla että se työ on vankila.
Ja ymmärrän kyllä kaukokaipuun ja halun nähdä maailmaa.
Mutta en ymmärrä just tota merkillistä vapauden hehkuttamista, siinä on jotain pakkomielteistä?
Jotenkin haetaan muilta oikeutusta (ehkä kadehdintaa?) sille omalle elämäntyylille: että kattokaa nyt kuinka paljon kivampaa mulla on.
Emmätiedä.
Jotain metkaa siinä on.
En myönnä kadehtivani.