tiistai 6. elokuuta 2013

Ihan täh

HraH on hyvä tyyppi.
(en olisi muuten huolinutkaan häntä)
Mutta ei kyllä mikään turhan nopea käänteissään. Asioita pitää pohtia. Ja miettiä. Ei kannata hätiköidä.

Nökötin eilen työpöytäni ääressä mietiskelemässä syntyjä syviä ja vastailemassa Pikkusiskon toistuviin puheluihin ("saanko mennä koneelle /kaverille sisään leikkimään /pelaamaan"). HraH:lta tuli viesti: "pöytää löytyy varastosta, ne mitat näyttävät aika isoilta"
Olin että täh ja soitin hraH:lle.
"käy säkin vielä katsomassa ne mitat. Jos me tilataan se tänään, niin me saadaan se huomenna."
Olin vielä enemmän että täh.
Mutta kävin kotimatkalla liikkeessä tuijottamassa pöytää.
Tulin kotiin ja heiluin mittanauhan kanssa. Siirtelimme olemassaolevaa pöytäyksikköä keittiössä kuvitteellisten mittojen mukaan. Join lasillisen vettä.
Tulin olohuoneeseen, hraH oli puhelimessa: "joo, me tullaan sit huomenna hakemaan se!"
Olin ihan täh.

En ehtinyt istua sohvaan, kun hraH sanoi että mennäänkö sit. Taas kerran olin että täh.
Ja sitten mentiin. Huonekaluliikkeeseen.
Olin ohimennen sanonut että uudelle yöpöydällekin olisi käyttöä.
HraH ja myyjä valitsivat minulle uuden yöpöydän.
Olin aina vaan ihan täh. (paitsi siinä kohden kun hraH viittoili minut maksupäätteelle, siinä kohden olin että höh.)

Nälissäni olin jo, ja ajattelin että nyt sitten kotiin ja ruuanlaittoon ja onpas hirveän harmillista kun en saanut vielä yöpöytää mukaan ja muuta sentapaista pientä, kun hraH poikkesi reitiltä ihan väärään suuntaan ja roudasi minut elektroniikkaliikkeeseen ja osti semmoisen lääps-hommelin ja iski sen käteeni ja sanoi että tämä on sinulle.
Ja siinä vaiheessa vasta olinkin että TÄH.

Lopun iltaa ja iltapäivää kulutin yrittämällä ymmärtää että  mitä ihmettä minä sillä teen, miten se lääps toimii ja nyt olen aivan aargh ja turh. koska se ei täällä verstaalla löydä langatonta verkkoa ensinkään.

Iltakävelyllä hraH sanoi, että yhtään ei harmita, kyllä ovat tärkeitä ja tarpeellisia asioita kaikki (paitsi ehkä se lääps)

Minä olen vieläkin ihan kuutamolla, mutta nallepuhin sanoin: "onko hienoa olla Aivan Hei" (on.)
Vaikka kyllä toisaalta on vähän kummallistakin tuollainen puolison yhtäkkinen prokrastinaation katoaminen.

6 kommenttia:

  1. Miehet. Ne osaavat joskus yllättää.

    VastaaPoista
  2. Reipasta toimintaa!

    Jos teillä alkaa olla sitä ylitse oman tarpeen, niin voisitko jotenkin lähettää tännepäin. Tarvittaisi pari kaappia lisää. Ja agressiivista raivaustoimintaa. Ei vaan nappaa. Ei sitten yhtään.

    VastaaPoista
  3. Nyt olen minäkin ihan aivan hei! Ihmemies sulla. Koskaan kuullut moisista.

    Agressiivista raivaustoimintaa vailla täälläkin. Et kepponen et ole yksin.

    VastaaPoista
  4. No Jestas! Koititko kuumeen, onkohan se sairas? Mäkin haluaisin Lääpsin, mutta *huoh*, ei onnistu. Paitsi hei, mitä tuulet, jos kysyt mieheltäsi, ajaisko se mutkin sen kaupan kautta?! Vai onks ihan turh luulla?

    Upee miäs!

    VastaaPoista
  5. Mikä ihana mies! Lucky you!

    VastaaPoista
  6. rvaK: onneksi mä itse olen vielä kunnostautunut velttoilussa. (nimim. kaksi vaatekaappia ja muutama muu juttu)

    Elisa, Pohdiskelija ja P; no onhan se ihana, on-on! Kyllämätiedän.

    VastaaPoista