pöytäkriisi

Uusi viikko aluillaan taas - hiljalleen luisumme kohti arkea. Johan tässä olenkin lusmuillut ja pakoillut kaikkea pakollista. Unohtanutkin kaikenmoista sellaista, mikä olisi pitänyt hoitaa jo aikoja sitten.
Ryhtiliike?

Lauantaiaamupäivällä istuimme nuorison kanssa lounaalla, hraH vielä puuttui vahvuudestamme. Lapset asettelivat jalkojaan ja käsivarsiaan limittäin ja lomittain.
Tajusin, että kohta emme enää mahdu mukavasti tämän pöytämme ympärille.
Isoveli ja hraH, talouden hartevimmat, eivät voi mitenkään istua vierekkäin.
Isoveljen ja Isosiskon koikkakoivet eivät tahdo mahtua vastapäätä toisiaan - kasvuikäisillä sitä jalkaa kun on metrikaupalla, ja toisella vielä erityisen liikkuvaiset raajat.
Pikkusisko on toistaiseksi mahtunut päätypaikalle, mutta miten kauan? Kohta ovat hänenkin jalkansa siinä samassa jalkapuurossa.
Ja keittiössäkin tulevat seinät vastaan.
Pitääkö meidän ruveta syömään vuoroissa?

Tilitin kriisiä heti tuoreeltaan heti sunnuntaiaamuna hraH:lle, joka oli sitä mieltä ettei mitään kriisiä olekaan.
No ei varmaan, kun suurin osa kesästä on syöty vuoroissa ja /tai muissa pöydissä. Karkeasti ottaen edellinen yhteinen koko perheen ruokailuhetki on varmaan kuukauden takaa. (lauantain pizzailtaa ei voida laskea, se meni yleisessä hraH:n kotiinpaluuhäsellyksessä)

Kätevänä emäntänä keksin tietysti heti kelpoisan ratkaisun, joka lisäisi pöytätilaa sopivasti, mahtuisi keittiöön ja olisi muutenkin muunneltavissa.
Siinä on vain muutama pikku-probleemi. Tai yksi.
Likviditeetti.
Että löytyiskö jostain käytettynä ja valkoisena?