Kekkerikriisi

ihan kohta alan ryöstää työaikaa ja työstää opiskeluesseetä. Olin eilen ihan liekeissä ja meinasin vielä puoli kymmeneltä illalla ruveta kirjoitushommiin, mutta sitten tulin järkiini.

Kotikriizi:
Kun tässä nyt on jossain välissä tullut vuosia täyteen, niin ovat meiltä tuttavat ja muut sekalaiset läheiset tiedustelleet, että juhlimmeko.
Prokrastinoivaa väkeä olemme, emme vain ole saaneet kemuja aikaan.
Paitsi hraH havahtui, kun Pieni Kummipoika oli asiaa (varmaan vanhempiensa yllyttämänä) häneltä puhelimessa kysynyt.
Päätimme tempaista pystyyn synttäri-/tupaantuliais-/kesäkaudenpäättäjäiskekkerit. Laitoin sinne tyhmään veissipuukkiin (no on se oikeesti ihan hauska juttu, kuitenkin) jotain räpellystä ja vielä varmuuden vuoksi muutaman sähköpostin ja ajattelin että ostamme tonkan viintä ja siinä se.

Alkuviikosta rupesin laskemaan että voe helkkendaaler, vaikka sähköposteja meni vain suunnilleen neljään osoitteeseen, niin se käytännössä tarkoittaa aika paljon enemmän ihmisiä kuitenkin: yleensä kahta aikuista ja saman verran nuorisoa.
Koska sähköposteja lähetellessäni kärsin kriisistä nimeltään mä en tunne tarpeeksi ihmisiä, laitoin kutsuun vielä että tuokaa kavereita kans.
Äkkiä laskettuna Lintukotoon on tällä hetkellä kokoontumassa kolmisenkymmentä ihmistä plus mahdolliset kuokkavieraat.
Jee? Kääk?

Spontaanis-hippis-viinishenkiset kekkerit vaativat näköjään sittenkin hiukkasen aktiivisenpuoleista järjestelytoimintaa. Ainakin yhden kauppareissun verran.
Astiat?
Tarjoilut?
Nuoriso?
Istumapaikat?

Eikä tässä vielä kaikki.
Lupasin kutsussa, että ohjelmassa on intelligenttiä debattia.
(tämän asian kyllä jo organisoin hraH:n vastuualueeseen. Mutta mietin vieläkin, että pitääkö meillä olla jotain keskustelunavauksia vai miten homma hoituu? Kuka valvoo intelligenssin tasoa? Onko kiellettyjä aiheita?)

Yritän olla ajautumatta paniikkiin. Pyrin spontaanishippishenkiseen mielentilaan, jossa kaikki kyllä järjestyy ja meillä kaikilla on niiiin mukavaa.

Näen valvepainajaisia taaperoturvattoman kotomme kipupisteistä: entä jos joku työntää topsipuikkoja napaan tai nenään? Tai rakentaa potkulaudoista ja lakanoista tikkaat parvekkeelta pihalle? Käyttääkö joku keittiön laatikoita kiivetäkseen ylähyllylle? Kuka syö sattumat kissan hiekkalaatikosta?
Uskallanko tarjoilla viinirypäleitä, vai tukehtuuko joku niihin?

Hmh, olisi kannattanut vain pysyä siinä prokrastiaantion tilassa.

*

Koska arvaan että kaikkia polttelee vimmattu halu nähdä ruokailutilassamme tapahtunut muutos, niin alla:




ennen




jälkeen