Pitkästä aikaa...

...satumainen ruokablogsahdus.

Kodinhoidollis on ollut vähän hunningolla viime aikoina, yritän tokeentua ottamaan kesän vastaan.

Pohdin eilen, kykenenköhän ruokkimaan lauman suurinpiirtein kahdellakympillä kun perusvarustus löytyy jääkaapista.

Menin kauppaan ja aloin haalia kaikenmoista kärryyni:

-salaattia

-tomaattia

-kurkkua

-minitomaatteja koska olivat niin metkan näköisiä

-paprikaa

-jauhelihaa

-raejuustoa

-leipää koska ajattelin että en kumminkaan ehdi leipoa

-viinirypäleitä

-mansikoita koska olin niin hyvällä tuulella

Ja sitten ostin vielä kartonkia japanialaisaskartelua varten älkää edes kysykö

Kuitin loppusumma oli suurinpiirtein sen kartonkipalan verran yli kaksikymppiä.

Kotona alkoi kokkisota, koska yksi keskenkasvuisista ilmoitti lähtevänsä harrastukseen puolta tuntia aiemmin kuin olin laskeskellut.
Yritin saada harrastuksestaan stressaantuneen nuoren kanavoimaan stressinsä ruuanlaitossa avustamiseen: pyysin että hän laittaa pari kananmunaa kulhoon ja aloittaisi lihapullataikinan.
Se laittoi kaksi kananmunaa kulhoon.
Kokonaisina.
Hätistin sen ja muutkin ylimääräiset ulos keittiöstä.

Kokkisodan lopputulema:
- Lihapullat perinteisellä sipulikeittomausteohjeella jatkoin taikinaa eilispäivän ylijämäporkkanaraasteella
- perunaröstit itselle; olen lopen kyllästynyt pastaan edelleen sitä eilispäivän ylijämäporkkanaraastetta ja ylijämäperunamuusia
- pasta ja kaapista löytynyt  valmispastakastike
- vihersalaatti; porkkana- ja kurkkutikkuja keskenkasvuisille, paprikatikkuja paprikafaneille
- jälkkäriksi mansikoita ja eilispäivän ylijäämänä tuoretta ananasta tuoreananasfaneille
- rypäleet ja leivät jäivät iltapalalle, kaapista löytyi nälkäisille myös jogurttia ja nektariineja

Ruoka oli valmista juuri niin ajoissa, että nälkäinen harrastukseenmenijä ehti ruokapöytään, kaikki söivät hyvällä halulla ja olivat täytettyjä.

*

Nuorisolle on nakitettu kesäksi ruuanlaitto- ja siivousvastuuta normaalia arkea enempi.
Keskenkasvuisten oli pakko myöntää että olisi jotensakin epää jos työssäkävijä aloittaisi työpäivänsä jälkeen toisen työpäivän kotona ja nuoriso vain mujuaisi varpaat kohti taivasta.
Lupasin olla kohtuullinen vaatimuksissani: kolmen ruokalajin illallinen ja peilinkirkkaat lattiat riittävät ihan hyvin.

*

Olin ihan älyttömän tyytyväinen kokkisotaani kunnnes tänä aamuna tajusin että kappas ja vain, täytyy tehdä sama rundi taas uudestaan.
Miten voi olla ettei ihmisen nälkä koskaan lopu?