talouskriizipohdinto

Enää täninen ja huominen töitä ja sitten loma - jee! 

Huomenissa tulevat ulkomaanserkut, jee kai sillekin. 

Yritän olla murehtimatta liikaa loppukesän matkaamme, tai lähinnä Kreikan merillä kytevää ja alati syvenevää talouskriiziä.

HraH ei olisi hraH, ellei hänen mielestään olisi aivan mielettömän jännittävää olla pelipaikoilla siellä, missä historiaa tapahtuu ja demokratia toteutuu, minun päässäni puolestaan juoksee sarjana kaikenmoisia kauhskenaarioita, jotka yleensä päättyvät siihen että lapset itkevät kun me kaikki kuolemme korahdellen nälkään pimeässä ja kolkossa huoneessa, ruton ja lepran kourissa. no en minä tiedä mistä ne lepra ja rutto tulevat, mutta ihan varmalla tulevat. ja ruoka loppuu koska yleislakko, samoin sähköt.

Kaiken rehellisyyden nimissä mieleni pohjilla häivähti ajatus, että olisi pitänyt kerrankin valita Italia, tai edes Espanja.

Yritin päästä hraH-maiseen semi-innokkaaseen kohta tapahtuu historiaa -flowhun ja totesin että kaikesta päätellen vuoden 2015 kreikkalaisilla euron kolikoilla on kohta kysyntää. Olin mielestäni ihan mielettömän reipas ja positiivisesti ajatteleva, hyvä minä.

Note to self: ei enää iltasanomien nettisivuja eikä maikkarin uutisia missään muodossa.

Näin rankan positiivisen yrityksen jälkeen oli pakko kuitata hraH:lle, että olkoon vaikka kuinka jännittävää, niin emme kuitenkaan ymmärrä uutisista tai ihmisten keskusteluista yhtään mitään.

Ei se siltikään lannistunut. Höh.

Kyllä nyt harmittaa kun en yliopistossa mennyt muinaiskreikan kurssille, niiden kurssikirjallakin oli niin jännittävä nimi, muistaakseni Epi oinopa pompom. mitäköhän se oikeastaan tarkoittaa? opi iloisesti muinaiskreikkaa, pompom? 

Jos olisin mennyt, olisin nyt täydellisesti demokratian ytimessä.

Kyllä ei ihminen nuorena ymmärrä, mikä hänelle olisi vanhana hyväksi.

Pyörä valitsi aamulla itsenäisesti vaihtoehtoisen reitin.

Meinasin pudota satulasta hautausmaan kohdalla, kyllä oli hersyvä näky.