Sitten pitikin kaivaa kamera esiin, pitkästä aikaa.
 |
| yhtenä iltana istuin sateen jälkeen mustikkamättäässä näin vaaleanpunaiset miniufot |
 |
| toisen kerran konttasin lähimetsässä |
 |
| hiippailin voikukkapöpelikössä |
 |
| rupesin lintubongariksi tässä taitaa mennä kyllä enkeli? |
Tällaisella harrastuksella on omituisia seurauksia.
1. aloin ymmärtää että lintujen bongaaminen voi olla aika metkaa
2. haluan ruveta tekemään eväsretkiä
3. tajuan että kamerassani on sen vaatimattomuudesta huolimatta minulle ihan riittävästi vääntöä. pitäisi oppia käyttämään sitä. ja kehitellä jonkinmoinen pieni jalka.
Eväsretket ovat ihan parhaita. Jos tunnistaisin jotain lintuja, niin niiden bongaaminen voisi olla hauskaa.
VastaaPoistaEväsretkelle haluisin minäkin ja pian.
VastaaPoistaUPEAT fiilis kuvat.
Eväsretket ovat ihan huippuja. Kannustan kovasti. Samoin lintulajien oppiminen ja tunnistaminen on mukavaa. Puhumattakaan kuvaamisesta. Tosin jalan käytön autuuteen en ole vielä päässyt sisään. Meillä siis on jonkinmoinen hempula, mutta lähinnä sen kanssa menee hermot... (Ja mä siis oikeasti olen työkseni räpeltänyt beta-kameran jalkaa)
VastaaPoistaEväsretket on kesäkauden parhaimmistoa :) Ja kameran kanssa mönkiminen ympäriinsä! Ihanat kuvat.
VastaaPoista