vanhemmuusonnellisuus

Superäiti Anni Karuselli -blogista haastoi harjoittamaan onnellista äitiyspuhetta ja muistelemaan vanhemmuusvuosien hyviä hetkiä, ilonaiheita ja onnellisuuksia. (kääk ja ramppikuume...)

Tässäpä näitä, randomissa järjestyksessä:

* enkeliskahyppy
Kyynelehdin alkuviikosta tanhuesityksessä kun ihan vieraiden pienten lasten ryhmä meni enkeliskahyppyjä.
Niiskutin hraH:lle että muistatko kuinka Isosisko treenasi niitä eteisessä?
Tarmokkaasti ja punaposkisesti niitä mentiin meidän vanhan kodin eteisessä, ja nyt se lapsi on jo ihan iso ja sen jalat asettuvat noin vain enkeliskaan ja moneen muuhunkin, joiden nimiä minä en edes tiedä.
Se kun ne tykkäävät harrastuksistaan.
Ne tykkäävät harrastuksistaan, jotka ne ovat ihan itse keksineet ja löytäneet.
Ne tykkäävät harrastuksistaan, joissa ne ovat hyviä, oppivat koko ajan uutta ja jotka täyttävät niiden elämän ja ajatukset välillä liiankin kanssa.

* juhlapuhe
Vuosi sitten Isoveli valittiin yläkoulun päättävän luokan puhujaksi. Äärettömän epävirallisen huhun  mukaan sillä oli korkein keskiarvo ikinä koko koulun historiassa.
Se halusi itse pukeutua pukuun, koska juhlapuhujalla kuuluu olla puku.
Silloin tajusin, että olen opettanut sille kaiken mitä sen tarvitsee osata.
Se, kun kaikki vuosien varrella harjoiteltu, jankutettu, kinattu, opeteltu alkaa kantaa hedelmää tavalla tai toisella.
Kun ne oppivat kävelemään, puhumaan, lukemaan, ajamaan pyörällä, osoittamaan mieltään.
Kun ne oppivat keskustelemaan.
Se, kun lapset oppivat ja osaavat soveltaa oppimaansa.
Ylpeys ja ilo kaikesta siitä, mitä ne oppivat.

* se kun itse tekee asioita ensimmäistä kertaa
rapsuttaa omenaa ja syöttää sitä vauvalle ja muistaa että sillä tavalla oma äitikin aikoinaan ruokki omaa siskoa
kun keittää hilloa tai leipoo synttärikakun tai valmistelee kastejuhlia tai rippijuhlia (linkin takana oleva teksti on jaettu monessa eri tilanteessa muistona, viimeksi se jalostui juhlapuheeksi esikoisen rippijuhlaan; tässä kaikkien aikojen ensimmäinen versio tuosta tekstistä.)
se kun pyöräiltiin koko perhe yhdessä ensimmäistä kertaa kaupunkiin
se kun matkustettiin kauas maailmalle ihan vain oman perheen kanssa yhdessä ensimmäistä kertaa
 se kun ruvettiin lenksaamaan

*lasten keskinäiset välit
se kun Isoveli opettaa tytöille matikkaa tai kyselee niiltä kokeeseen.
se kun Isoveli kutsuu Pikkusiskoa Nöpöseksi.
se kuinka Isosisko käskee Isoveljeä ajamaan partansa. Ja Isoveli uhkaa hieroa siihen partaa.

*juhasipiläraivari ruokapöydässä
se että niillä on mielipiteitä maailman asioista.
Olkoonkin että ne ovat vähän mustavalkoisia ja yksioikoisia, niin silti
se, miten ne uhkaavat ruveta kirjoittamaan kokeellista angstista teinirunoutta pelkillä adjektiiveilla ja numeraaleilla

* se kun niiden kanssa voi jakaa asioita; vaikkapa mielipiteitä kirjoista.

* se, että olemme onnekkaita
että asiat kääntyivät parhain päin.
se elämisen voima ja riemu ja rohkeus, joka nuorimmaisessa on.

* se, kuinka vielä melkein kahdenkymmenen vuoden jälkeenkin hraH katsoo kohti ja ihan sydämeen asti ja sanoo rakastavansa; kuinka sillä hetkellä tajuaa syvästi, ettei olekaan ihan kokonaan kadottanut itseään sinne jonnekin vauvavuosien pitkään mustaan kuiluun vaan on ihan tuore.
Että me emme olisi itsejämme ilman juuri tätä kierrepyörrettä, ja se on hyvä.
Että kaikesta huolimatta tai kaiken tämän ansiosta, tai ehkä kuitenkin sekä ja että, meidän on hyvä näin.
Se että mekin olemme kasvaneet, oppineet, jakaneet, tehneet asioita ensimmäistä kertaa.

**
Oi, miten ihana haaste!
Tulipa tästä hyvä mieli.

Nyt pitäisi vielä keksiä, kenet haastan mukaan:
Ihana Elisa
Jalankulkuonnettomuuden Kukkis
Tuula Oman katon alta