Sen sijaan että olisin ahkeroinut kotona tai askarrellut suloisille pikku pulluraposkilleni joulukalenterin tai antanut hyvän ystäväni, tuon alituisen joulunalusaikani seuralaisen hannupekan alias jouluhengen muuten vain jyllertää, niin ei, olenkin käyttänyt aikaani askartelemalla blogiini joulukalendäärin.
Koska olen tehnyt sen kuten kaiken muunkin elämässäni melkolailla suunnittelemattomasti, luvassa on jouluisriemullista sekakaaosta. Enimmäkseen kumminkaan ei askartelu-, leivonta- tai siivousvinkkejä, koska vaikka joulunalusaika onkin mitä otollisinta aikaa sekä askartelulle, leivonnalle että siivonnalle, niin pakkoko niitä olisi juuri nyt ja juuri täällä minun blogissani harjoittaa. Ei harjoiteta.
Ja sitten vielä kaksi jouluishuomiota:
1. koska en ole askaroinut sitä joulukalenteria lapsukaisilleni ajoissa, se on tehtävä suunnilleen tänään. hiulihei. Lupasin niille jaakkotontun jälkiruokakalenterin ts. suklaakalenterin
2. kyllä oli
Ajattelin että kun nyt tänä vuonna kokoonnutaan ehkä meidän pienen ja ahtaan joulupöytämme ympärille, niin minä voisin vähän niin kuin päättää mitä syödään. Aloin resitoida niitä ohjeita ääneen hraH:lle, jolle tuli jossain siellä lanttukeiton ja chorizo-taatelikuorrutetun kinkun ja lakritsisen kinkkukastikkeen välimaastossa näppylöitä ja ahd.angst ja se kysyi että ihanko tosissasi kuvittelet että kukaan meidän vieraista, esim. appiukkosi, haluaa syödä mitään tuommoista?
No, eipä tarvitse tänäkään jouluna chorizotaatelikuorrutella mitään. Että oikeastaan ihan hyvä juttu. Kai.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti