perjantai 23. maaliskuuta 2018

sapatoitukaamme!

Olen lukenut hiljalleen ja säästellen ruotsalaisen teologin, Tomas Sjödinin kirjaa Se tapahtuu kun lepäät.

Kirjassa käsitellään lepoa, rauhoittumista, pysähtymistä - sapattia.

Säästelen kirjaa, koska siitä tulee niin hyvä ja levollinen mieli, ja koska se haastaa hidastamaan.

Vietin yhden viikonlopun ajan henkistä sapattia: päätin jo perjantaina, että nyt pysähdyn ja hengitän, rauhoitun. Pysyin päättäväisesti poissa fläpältä ja puhelimelta; varasin aikaa lukemiselle, ulkoilulle, rauhoittumiselle. Tein ruokia, joita oli mukava tehdä. Olin päättäväisesti urputtamatta nuorisolle. Annoin asioiden soljua ja sujua, keskityin tuntemaan levon.
Tekeminenhän ei lopu, se on selvä - enkä edes yrittänyt olla tekemättä mitään, en edes tehdä vain kivoja juttuja. Keskityin tekemään olennaisia, levollisia, hyvällä mielellä.
Keskityin sapattiin.



Sjödin haastaa pohtimaan, millainen ero syntyy levon rytmittämisestä. Jos päivät eivät päättyisi lepoon, vaan alkaisivat sillä?
Jos juhlat eivät alkaisi hössötyksellä ja valmistelulla, vaan alkaisivat yhteisestä pöydästä, levosta, keskittymisestä yhteiseen?

Yritin miettiä asiaa illalla nukkumaanmennessä.
Mitä tapahtuisi, jos yrittäisin hahmottaa päiväni lepo edellä?


Jos lakkaisin aamuisin odottamasta iltaa, jolloin pääsee nukkumaan ja maanantaisin viikonloppua?
Ajattelisinkin että hyvän levon jälkeen olen valmis uuteen päivään, uuteen viikkoon?



4 kommenttia:

  1. Olen vahvasti sapattiajatuksen kannattaja. Ja pyrin itse asiassa oikeasti aloittamaan päiväni levolla. Jos mahdollista, otan ennen ylös nousemista aikaa maata ihan hiljaa ja ajatella rauhallisia ajatuksia. Arjessakin yritän löytää aamuihin rauhaa ja hiljaisuutta joko sillä, että lähden kotoa vasta muun perheen jälkeen tai vaikka istumalla työmatkan bussissa silmät kiinni, klassista musiikkia kuunnellen.

    Levon hetket ovat arjen tärkeitä suvantoja, ja todellakin, levätä voi myös arkisissa toimissaan kunhan tekee hommia hissukseen, mieli rauhallisena.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sinulla on asiat hyvällä mallilla!
      Minä singahtelen ja olen levoton - ei ollenkaan hyvä.

      Poista
  2. Siinäpä olisi meikäläiselle melkoinen tavoite ja haaste! Olla tekemättä mitään! Luin tekstiäsi toisaalta koko ajan nyökytellen, että viisas idea on, tosi viisas, mutta toisaalta taas pyörittelin silmiäni ajatukselle, että viettäisin kokonaisen viikonlopun tekemättä mitään "tuottavaa" - ei onnistuisi, todennäköisesti ihan oikeasti saisin vähintään paniikkihäiriökohtauksen siitä syyllisyyden tunteesta. Mutta aion ottaa haasteen henkisesti vastaan. Tuohon pyrin. Lupaan raportoida, jos joskus pääsen lähellekään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. En pystyisi, enkä edes yritä olla tekemättä mitään. Yritän olla levollinen.
      Yritän laittaa sivuun kaikki härpättimet ja tehdä asioita, jotka ovat levollisia.

      Poista