Taloutemme suurimmassa huoneessa sijaitsee taloutemme suurin kirjahylly: kaksi metriä korkea ja kolme pitkä, jossa kirjoja on enimmäkseen kahdessa rivissä. (vai jonossa? tasossa?)
Sitä perinteistä mäntypuista Lundiaa.
Levottomuudellaan, värikylläisyydellään ja täysinäisyydellään se on lievästi sanottuna mielenpäälle käyvä sisustuselementti.
Ahdistava jos suoraan sanotaan, tämmöisen herkkiksen mielestä ainakin.
Sitä on niin paljon.
Ja siinä on niin paljon värejä.
Ja se on niin korkea.
Tässä päivänä muutamana saatoin lausahtaa ääneen, mahtaisiko yhtään auttaa, josko sen maalaisi vaaleaksi.
Tekisikö se hyllystä edes vähän siedettävämmän?
En vieläkään - lähes viidenkymmenen äitityövuoden jälkeen - muista että yksi suloisista pulluraposkistani on hyperaktiivisen tehokas tarttumaan kaikkiin tällaisiin satunnaisiin lausahduksiin ja painaa päälle hamaan maailmanloppuun asti tai ainakin kunnes satunnaisheittojuttuja aletaan toteuttaa.
Teini - satunnaisia päivittäiskommentteja tammikuun alusta alkaen:
"koska me aloitetaan se hyllyprojekti"
"miten se olis järkevää toteuttaa"
"joko sä ostit ne maalit"
"voitaisko jo aloittaa"
"koska me aloitetaan se hyllyprojekti"
"onko sulla jo ne maalit"
"voitaisko ruveta tyhjentämään sitä hyllyä"
 |
| ihan siltä varalta ettei projekti muutoin ole tarpeeksi hankala... |
minä, tyytyväisenä tammikuun toiseksiviimeisenä päivänä:
"arvaa mitä kävin ostamassa? ne maalit! Jee, koska aloitetaan?"
teini:
"tänään mulla on treenit, huomenna se teatterijuttu ja perjantaina myös, ja lauantaina mä lupasin mennä auttamaan kaveria sen huoneen järjestelyssä ja sit mulla on se yökylä ja sit on kokeet ja treenit. Sä joudut tekemään sen ilman mua"
Jeepäjee.
ps. olin haaveillut että saisin perattua hyllystä yhden hyllyvälin verran turhaa kirjallisuutta pois: yksi kahden metrin tikas pois olisi kummasti keventänyt huoneen ilmapiirin täyteläisyyttä.
Kävi ilmi, että olen perannut pois turhaa kirjallisuutta silloin kun olemme muuttaneet. Hyllyssä on vain yhden metrin verran minulle kuuluvaa kirjallisuutta (rakkaimmat chicklit-paperbackit).
Arvatkaa suostuuko rakas puolisoni ja elämänkumppanini hankkiutumaan eroon yhdestäkään omasta History of Philosophy;
Philosophy of History;
History of History;
tai Philosophy of Philosophy -kirjastaan?
Mutta jos jollain on käyttöä, niin tämän verran olisi irtoamassa turhaa tavaraa:
eipä tässä jäljelle jääkään enää kuin 2m korkea ja 3m pitkä hylly, jossa yhdellä tasolla on kirjoja vain yhdessä rivissä. Jee.
(olen kyllä vähän sanakirjahullu. Jos nämä eivät äkkiä katoa huushollistamme, voi olla että ne vaeltavat takaisin hyllyyn. Yksi teineistä jo alkoi lukea niitä)
I feel your pain!
VastaaPoistaMulla on joku sellainen tauti, että pitää sekä päivin (töissä) ja öin (kotona) olla kirjojen ympäröimänä ihmisen. Tai siis oli, ennen kun asuimme hometalossa.
Sen jälkeen on ollut vain välttämätön ja sekin sellaisessa kauniissa mahonkisessa lasillisessa versiossa.
Oli tiukkaa karsintaa se, mutta en tietenkään suosittele keneelekään ja ymmärrän kyllä lehtoriakin.
Lehtorin mielestä kirjat kuoleentuvat (tai jotain?) jos ne pistää lasin taakse.
PoistaKyllä ymmärrän häntä, mutta kun se hylly on niin niin niin valtava.
Ymmärrän sitäkin ettei niistä omista kirjoistaan oikein voi luopuakaan.
Mutta kun se hylly on niin niin niin valtava.
Mä oon allerginen vitriineille kans, mutta onnekseni löysin kauniin yksilön.
PoistaViikonloppu on tulossa, maalisuti valmiiksi ;-)
P.S. Ensin kirjoitin "vaalisuti"
Poistamä aion kohta tarttua vaalisutiin ja ryhtyä vaalauspuuhiin ;)
Poistavaro, ettet vaalaa noita karvaisia "kirjatukia"!
PoistaKyllä teidän kirjahyllynne komistus on ehdottomasti kissat :)
VastaaPoistakyllä pitää ihmisellä olla koristuksia hyllyssään :)
PoistaIhanat kirjahyllyn asukkaat :)
VastaaPoistaYmmärrän sua, mutta tavallaan ymmärrän Lehtoriakin. Kyllä on ihmisen vaikea luopua kirjoista. Ja mistäs sen tietää, miten paha mieli niille tulee, kun niistä luovutaan...
Mä nuohosin pinnallisesti hyllyt läpi lehtorisilmillä.
PoistaYmmärsin häntä oivallisesti. Ei niistä vaan voi luopua, niihin liittyy niin paljon erilaisia tärkeitä kokemuksia, muistoja, ajatuksia...
Kun katsoin hyllyjä omilla silmilläni, halusin eroon ihan kaikesta.
Kyllä kirjoille tulee paha mieli, jos ne hylätään. Katson maailmaa samojen lasien läpi kuin Tuulakin ;)
PoistaParasta olis, jos olisi kirjastohuone eri paikassa ja minun mahdollinen nukkumapaikkani jossain muualla.
PoistaVähänkö olis hienoa kun olis sellainen herrainsalonki kirjastoineen!
Kirjat ❤
VastaaPoistaJos teet niinku jotku sisustushullut jotka kääntää sivupuolen eteen, että ei ole niin sotkuista. Näkyy vain valkoista.
No ei. Ihan sairas ajatus. Suunnattu tod näk niille jotka ei lue, joten ei oo väliä näkyykö kirjan nimi.
(Miks niillä on kirjoja?)
siis mitä? kirjat jotenkin nurinkurin?
PoistaSiitä hyllystä mä en löytäisi mitään!
Mun on kyllä ollut helpointa luopua kirjoista, sillä kirjasto on maailman paras lohtu kirjasta luopuvalle. Siippa taas ei kykene samaan, sille iskee kramppi vartaloon kun ehdottelen kevennystä ;-). Mutta täytyy sanoa, että on minullakin vielä kirjoja, niitä joista pidän kertakaikkiaan ja joita luen kerta toisensa jälkeen.
VastaaPoistaOlen kyllä tosi ikävä ihminen sen suhteen, etten ymmärrä kirjojen latomista toisten kirjojen taakse. Ei niitä sieltä tule enää koskaan etsittyä, luettua tai katsottua. Samantien ne voisi latoa laatikkoon ja viedä pois. Älä vain sano tätä lehtorille, se voi katsoa yhtä murhaavasti kuin minun mieheni sanattomana ja hengittämättömänä tuijotti minua :D
kirjastosta löytyy, siihen minäkin luotan. Pystyn pistämään pois melkein kaiken, paitsi en lempinuorten- ja lastenkirjoja.
PoistaKyllä löytyy kahdesta rivistä. Mulla on omituinen muisti (tai kirjojen arkistointisysteemi), tiedän yleisestiottaen melkein kaiken mitä hyllyissä on. Edellyttäen että ne ovat omalla paikallaan.
ja vielä: Lehtor-kirjat ovat suurimmaksi osaksi tuonti- tai tilaustavaraa, niitä ei kirjastoista löydy. Siksi niitä ei varmaan voi ja saa siivota pois. Luulisin.
Poista