Aamu jouheaksi - siedettävän työaamun salat

Maanantaiaamut ovat kai harvojen suosikkeja; sunnuntai-illatkin tökkivät toisinaan.

Onko mitään konstia, jolla arkiaamusta saisi edes suunnilleen siedettävän?

aamiainen

Suunnittele
Haluaisin olla loputtoman spontaani paljasjalka-liehuvahelmahippi kukka hampaiden välissä. Olen ihan tavallinen keksiäkäinen, arjen rutiineihin tiukasti kahliutunut tapaus.
Suunnitelmallisempi elo kun nyt vain sujuu vaivattomammin.
Kurkista tuleva viikko valmiiksi sunnuntaina.
Tarkista kipupisteet ja läpystä vaihdot, huomioi tiedossa olevat poikkeusaikataulut.

En tykkää sunnuntaisuunnittelusta yhtään. Todellakaan. Ja yritän aina lykätä sitä mahdollisimman pitkälle.
Se nyt kuitenkin pelastaa paljon: olin jo pakkaamassa uimakamppeita treenikassiin kun tajusin tarkistaa hallien aukeamisajankohdat. Kyllä olisi riepunut ikeniä myöten, jos olisin fillaroinut kaupungin halki isolle hallille vain huomatakseni että se aukeaa vasta viikon päästä.
Kannatti suunnitella, edes hetken verran.

Valmistaudu
Mieti aamu valmiiksi.
Mitä vähemmän joudut pohtimaan erilaisia valintoja, sitä vähemmällä pääset.
Olen optimoinut vaatevalinnat sillä, että minulla on arkikäytössä vain muutamia vaatekappaleita. Nämä vaatteet ovat vaatekaapissa aina käytössä -hyllyssäni.
Jos luvassa on asiallisempaa pukeutumista vaativaa menoa, katson vaatteet valmiiksi jo edellisenä iltana, muussa tapauksessa rouhaisen vermeet aina käytössä -hyllystä.

Työkamat keräilen valmiiksi veskaan tai sen lähettyville.
Yritän välttää asioita joita pitäisi siirrellä laukusta tai paikasta toiseen: työmaalla on valmiina silmälasit, varakuulokkeet, särkylääkkeet ja vastaavat elintärkeät.
Minulla on taipumus unohtaa eväät: yritän illalla muistaa nostaa jonkin rasian, kipon tai kupin valmiiksi niistä muistuttamaan.

Herää
Itse en voi sietää torkuttamista. Kun kello soi, nousen ylös. (toisaalta olen usein siinä vaiheessa jo hereillä, eli olen saanut annoksen torkkuilua joka tapauksessa. Olen etukäteistorkuttaja)
Niin pitkälle en vielä ole hyvässä aamurytmissä päässyt, että heräisin (tai siis nousisin) minuuttiakaan aikaisemmin kuin on pakko; en siis joogaa, meditoi tai harjoita mitään muutakaan autuaaksi tekevää aamujumppaa.
Tarvitsen aamuuni tunnin, silloin kaikki sujuu riittävän hyvin ja rennosti.

Rauhoita
Varaa aamuun niin paljon aikaa, että ehdit tehdä kaiken välttämättömän rauhassa. Ota viisi minuuttia lisäaikaa, sillä kiireen tuntu pilaa koko päivän. Pelkästään se, että liikkuu rauhallisen tarmokkaasti, auttaa sekä heräämään että pitämään tilanteen rauhallisena. Hosumisesta tulee sekava olo ja vetelyydestä taas tympeän väsynyt olo.
Minulle rauhallisen aamun ykkösedellytys on aamiainen yöpaidassa. Haluan istua aamiaisella kaikessa rauhassa, yöpaitasillani ja syödä kaikessa rauhassa. Monesta voin tinkiä, mutta en aamurauhasta ja aamiaisesta.
En selaa somea, en kuuntele keittiössä radiota enkä varsinkaan avaa televisiota aamulla.
Heräämme kelloradioon, Lehtorilla on tapana lojua uutisten  ajan - kuulen kyllä häneltä jos maailmalla on tapahtunut jotain mullistavaa.

Putkita
Rutiineja voi luoda - ja niiden luominen kannattaa.
Asiat voi ja kannattaa yleensä tehdä samassa järjestyksessä.
Minulla on aamuputkia: valmisteluputkessa ruokin kissat ja kokkailen aamupalaa. Täysin naistenlehtien ohjeiden vastaisesti jätän puuro- ja kahviainekset mittaamatta valmiiksi, siitä ei mielestäni synny sellaista ajansäästöä että se iltaisin kannattaisi, mutta etenen aamupalaputkessani kissanruuasta kohti puuronkeittelyä vankasti kuin höyryjyrä.
Aamiainen on oma rauhallinen hetkensä.
Sitä seuraa pukeutumisputki ja jos putket ovat koko perheessä kohdillaan, jää ennen lähtöä vielä tilaa some- ja uutisputkelle.


Näin pitkälle selviän usein hyvinkin seesteisen mukavissa tunnelmissa.

niinhän sitä luulisi...

Sitten iskee amatööri-hosu-aamuvaihde päälle.

Eväät unohtuvat - joko kokonaan tai jääkaappiin, niin että on palattava tekemään tai hakemaan, ja jos vielä eväät muistankin, on pyöräilykypärä ainakin hukassa.
Ja jos sekin on tallella, ovat avaimet luiskahtaneet jonnekin niin syvälle veskan syövereihin, etteivät ne löydy millään ja olen jo soittamassa lukkosepälle että hoi, nyt pitää koko kämppä sarjoittaa uusiksi kun joku on varastanut avaimet. Vaihtoehtoisesti hukassa voi olla myös puhelin, joka hämmentävän usein löytyy taskusta.

Bussikaudella puuttuu tietysti bussimatkakirja ja pyöräkaudella sataa vettä vaakasuorassa vaikka äsken paistoi aurinko, ja on ulko-ovella käännyttävä takaisin hakemaan kirjaa tai sadetakkia.

Kouluunlähtevältä nuorisolta kadoksissa ovat takki, avaimet ja tossut, tai ainakin bussikortti - jotka kaikki todistettavasti olivat käytössä edellisenä iltana. Ja kännykän laturi myös. Luonnollisesti ope laittaa tässä kohden päivää wilmaviestin että huom. sisäliikunnan sijaan luvassa on hiihtoa tai mäkihyppyä omin varustein ja paikassa jonne olisi pitänyt lähteä jo puoli tuntia sitten.

Ja ainiin, muistiko kukaan putsata kissanvessan?


*
ps. tavoitteena elokuussa postaus päivässä, pystykö kyydissä?