Ja hän ihan oikeasti juoksee, ei mitään hölköttele vaan juoksee sellaisella tavalla että takana on kilometri poikineen ja saavutuksia jos jonkinlaisia.
Tällä kaverilla on selässään reppu ja edessään reppu ja vyöllä narulenkki.
Narulenkistä pitää kiinni kaksin käsin suunnilleen kymmenkesäinen ihmisenalku joka rullaa juoksijan perässä skeittilaudalla kypärä hulmuten.
Kyllä on kuntoakohottavaa multitaskausta.
*
Sen puoliksi kotoa muuttaneen koulu meni käytännössä kiinni.
Tai kiinni ja kiinni. Opetus etänä ja asuntolassa asuminen etänä, eli turvavälejä kunnioittaen ja yhteistiloissa vuorotellen.
Tai kiinni ja kiinni. Opetus etänä ja asuntolassa asuminen etänä, eli turvavälejä kunnioittaen ja yhteistiloissa vuorotellen.
Teini tuli kotiin ainakin kolmeksi viikoksi.
Mitäpä siellä sitten asuntolassa muita välttelemässä.
En oikein tiedä mitä ajattelisin asiasta.
Lähinnä siksi että tämä syksy tähän mennessä on ollut yhtä poikkeusta ja poikkeuksen poikkeusta, en tiedä millaista tavallinen arki on.
Ensi viikolla on joillakin meistä syysloma, ja toisilla ei.
Lisää epäarkea ja poikkeustilaa useammaksi viikoksi.
*
Pari viikkoa kestäneet putkihommelit tekivät hyvää kokkailuinspiraatiolle.
Minulla ei varsinaisesti ole mitään valmis- ja puolivalmisruokia vastaan, en vain itse tykkää niiden mausta. Syötän kyllä vaivattomasti kaikille muille niitä.
Putkihommeleiden jälkeen ajauduin hetkelliseen kokkausflowhun.
Flow meni ohi yhtä nopeasti kuin tulikin, kun ensimmäinen flowruoka meni jotenkin mykkyrään.
Oli tyhmä salaatinkastike ja nuudeleista tuli ylikypsiä ja vetisiä. Plääh sille.
 |
| sapuskaa pariksi päiväksi |
Säästäväisyyssysteemitkin alkoivat hyvin ja jatkuivat vähän värjyen ja horjuen.
Ensin olin säästäväinen.
Yhden kokonaisen kurinalaisen ja ryhdikkään päivän.
Sitten piti ostaa lukiokirjoja enemmän kuin olin suunnitellut, pestäviä kasvomaskeja lisää kun kertakäytöillä ei koko koulupäivää viitsi kattaa ja enempi ruokaa kun kotinurkkiin tulee yksi syöjä lisää.
Tykkään siitä että aina on olemassa uusi alku, uusi viikko ja uusi ryhti.
Kun ensin olen harmitellut ryhdittömyys- tai kokkausflowharmituksen pois.
*
ajastettu postaus
Voi tuo ensimmäisen osioin mielikuva... hih!
VastaaPoistaTää poikkeustila käy kyllä pikku hiljaa hermoille, ja se epätietoisuus, kun ei tiedä mitä tapahtuu ja kuinka kauan tätä ylipäätään jatkuu.
Voimia sinne nuorille ja vanhemmillekin♥
kevään poikkeustila oli yllättävästi helpompi. Tämä on jotenkin niin outo poikkeustila.
PoistaAddiktio voi muodostua myös liikuntaan. Meillä oli liikunta-addiktinaapuri, paras oli se kun lähdimme jouluaattona kahveille isovanhemmille, niin naapuri kuntopyöräili parvekkeella. Olin vajaa 3 tuntia reissussa. Kun tulimme takaisin, niin naapuri oli siirtynyt pyöräilystä juoksumatolle. Itse kun jouluna miettii, että jaksaako ponnistella seuraavan suklaarasian auki vai pitääkö ensin ottaa nokoset, niin hieman tuo urheiluhulluus kummastutti :D
VastaaPoistaTuossa juoksijassa on toki sellainen hyvä puoli, että samalla on kuitenkin perheyhteys. Lapsi varmaan muistaa nuo koulukyytinsä ikuisesti :)
Harmillista tyttäresi opintohommat :(
eipä tullut mieleenkään, että juoksija kärsii pahasta addiktiosta!
PoistaMinusta liikunnan laajamittainen harrastaminen jouluaattona on lähestulkoon rikollista :) Hyvänen aika, kinkunsulatuskävely, verkkainen sellainen, noin roskikselle ja takaisin on aivan riittävää!
No just. Ensin kestää tottua (ainakin mulla kesti) siihen, että joku ei enää asukaan kotona ja sitten kun siihen on tottunut, se joku tuleekin takaisin ja tottuminen alkaa alusta.
VastaaPoistaMutta ihanaa, kun halusi tulla kotiin kuitenkin. Tai niin ainakin itse ajattelen, että olis sekin aika kurjaa, jos sanoisivat, että kotiin en ainakaan tule, vaan menen mieluummin jonnekin muualle.
Mun kokkausinto kesti kanssa päivän. Tein kuhaa ja kaalilisäkettä, joka oli ihanan makuista ja superhelppoa pikaruokaa, mutta palkaksi äkillisestä kaali-innostuksesta sain närästyksen, jonka kuvittelin sydänkohtaukseksi.
Hyvää viikonloppua!
Tässä syksyssä rasittavaa on tuo edestakaisin huopaaminen: kun ei oikein tiedä että missä se yksi nuori asustaa ja miten pitkään.
PoistaNo, kaipa tämä.
Luova ratkaisu lisätä liikuntaa arkeen, tai sitten tosiaan addiktio. :P
VastaaPoistaVoihan korona ja koulun sulku. Ei ainakaan lisää nuorten opiskelumotivaatiota, omituinen epämääräinen ajattomuus. Kukaan ei vielä tiedä mihin tämä menee, vai meneekö mihinkään. Voi entinen arki, tule takaisin!
Mun käy sääliksi näitä parikymppisiä nuoria. Heidän kuuluisi saada opiskella rauhassa kavereidensa kanssa, vanua luennoilla ja vanua luentojen välillä, sen sijaan että nököttävät etäyhteyksien päässä.
Poista