kulttuuria!

Koko viikonloppu on ollut jotenkin onnistuneen epäonnistunut. Tiedättekö sellaisen, että suunnittelee tekevänsä jotain, mutta ei sitten teekään? Siksi epäonnistunut. 
Mutta kuitenkin ihan kiva.
Siksi onnistunut.

Olin ihan unohtanut että ystäväpariskunta oli varannut meille yhteisen museokäynnin sunnuntaille. 
Menimme siis museoon - se ei todellakaan kuulunut mielikuvaani tämän viikon sunnuntain vietosta, mutta oli ehdottomasti parempaa kuin mikään mitä olin itsekseni suunnitellut.

Turun taidemuseoon pääsee tällä hetkellä ajanvarauksella kymmenen ihmistä kerrallaan tunniksi taidetta ihailemaan. Vaihtuvana näyttelynä tällä hetkellä on Sigrid Schaumanin värikylläisiä, unenomaisia maisemia Italiasta ja Ranskasta.
Melkoinen täti: eli yli satavuotiaaksi, ja vielä päälle seitsemänkymppisenä lähti maalaamaan Italiaan ja Ranskaan. 


 Museokäynti virkisti sielua, vaikka onkin vähän hermostuttavaa kiertää teokselta toiselle turvavälejä vahtien ja kelloa tuijottaen.

Virkistys oli suurempaa kuin hermostuttavuus; taide tekee aina sielulle hyvää ja vaihtelu myös.

Minusta on erityisen hienoa se, että erilaiset instituutiot pyrkivät keksimään kokoontumisrajoituksiin ja koko ajankohtaan sopivia keinoja ilahduttaa ihmisiä.
Nautin siitä, että kirjastot ovat edes rajoitusten puitteissa auki.
Nautin aivan älyttömän paljon siitä, että museoissa on vain rajallinen määrä väkeä. Siedän normaalielämässäkin varsin huonosti lähelle tulevia ihmisiä ja väenpaljouksia - kymmenen ihmisen museokäynti on siis todellista luksusta minulle!

Ainoa mikä todella harmitti, oli se ettemme päässeet jälkipuinnille mihinkään kahvilaan.

*

Haluaisin päästä myös Ateneumiin ihailemaan Ilja Repinin teoksia. Siihen ei mikään museon nyt tarjoama virtuaalikierros riitä, ne pitää nähdä ihan oikeasti.

Jos ihan rehellisiä ollaan haluaisin oikeastaan melkein mitä vain livenä.
Monenlaisia juttuja voi tehdä virtuaalisesti: voi varata kirjoja kirjastosta, on orkesterin livestriimiä, on teatterin somenäyttämöä, voit ostaa museokierroksen, osallistua joogaan, tanssitunnille, jumalanpalvelukseen ja viininmaisteluun - osaa maksusta, osan maksutta - ja onhan se hienoa ja kekseliästä ja tuiki tarpeellistakin ihmiselle ja palvelun tuottajalle myös. 

Mutta silti. Livenä olisi livempää. Ja kivempää.

Enimmäkseen en ajattele koko asiaa koska niin on yksinkertaisesti helpompaa.
Mutta silti.

*

Tiedättekö mikä olisi aika vaikea toteuttaa: virtuaaliuinti!
Voisivat kanssa-asujat vähän nikotella jos rupeaisin täyttämään meidän olkkaria vedellä että pääsisin uimaan jonkun uima-allaslivestriimin kanssa.


*

21/31

eikä tämä helkkarin poikkausaika kumminkaan lopu vielä maaliskuun lopussa.

6 kommenttia:

  1. Voiskohan sitä virtuaaliuida vaan ihan kiemurtelemalla olohuoneen lattialla ja hyljettä leikkimällä? Hmm, mä taidan kokeilla ;-)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. EI VOI! kyllä uintiin tarvitaan vesi. mieluusti lämmin.

      Poista
  2. Virtuaaliuinti :D Uiminen on kyllä se, mitä mä kaipaan tällä hetkellä kaikista eniten!! Jotkut pikkukunnathan ovat tarjonneet mahdollisuutta vuokrata uimahalli omalle porukalle pariksi tunniksi kerrallaan, mikä on mun mielestä ihan mahtava idea. Googlasin heti meidän lähikunnat (meillähän ei ole omaa hallia), mutta ei ole lähistöllä tarjolla tätä mahdollisuutta. Pöh!!

    Taidenäyttelyynkin olisi kiva päästä. Ja ihan mihin tahansa LIVENÄ, kuten kirjoititkin! Koitan tehdä saman, kuin sinä, enkä liikaa ajattele asiaa, mutta on se välillä vaikeaa...

    Siitä huolimatta, ihanaa alkanutta viikkoa sinne Marika!! ❤️❤️❤️

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. kaipaan uimista ja en kaipaa, yritän olla ajattelematta, koska se on kaikkein helpointa.

      Mikä tahansa livenä olis mahtavaa. Arvaa vain, kun kaikki keksiäkäiset lähtevät yhtenä rintamana kohti kulttuuri-skumppa-uinti- ja muita nautintoja heti kun pääsee. Kilahtaa valtiontalous uudelle tasolle hetkessä, ja jonot eri paikkojen edessä 😂

      Iloa viikkoon Emma❤️

      Poista
  3. Tuli mieleen mun opiskelukaveri, joka meidän yhteisessä asunnossa kuivaharjoitteli laskuvarjohyppyjä. Otti sohvalla niitä sellasia lentoasentoja vatsallaan ja liukui siitä lattialle. Niin kova polte hällä oli päästä takaisin hyppimään (eikähän kyse ollut muusta kuin siitä, että piti opiskella, eikä olla lentokoneessa).

    Museokäynti kuulostaa kivalta. En ole mikään museotyyppi (Design-museoon olen kyllä monesti haaveillut meneväni), mutta silti se kuulostaa nautittavalta tässä hetkessä. Olkoonkin että on rajoitettu, mutta parempi pienesti museota kuin kokonaan ilman. Kun ei tosiaan muutakaan voi.

    Mä kaipaan eniten maskivapaata elämää, vaikka en edes joudu sitä töissä käyttämään niinkuin niin moni muu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. me varmaan kaikki kaivataan rajoituksista vapaata tai edes vapaampaa elämää ❤️

      Kuulostaa aika vallattomalta harjoittelulta tuollainen laskuvarjohyppely! Jotenkin näen sen ihan silmissäni

      Poista