outo tunkka

Tässä taannoin kun aloitin etätöissä ja ahkeroin tunnollisena kotikonttorillani, lemahti nenään outo haiskahdus. Se ei oikeastaan ollut ihan älyttömän paha, mutta ei oikeastaan mikään supermiellyttäväkään. Outo, epäilyttävä ja outo.
Haiskahdus.

Tietysti heti arvelin että jompi kumpi kissaeläimistä on syönyt taas vaihteeksi jotain sopimatonta ja levittää ympärilleen määrittelemätöntä tunkkaa.

No, kotikonttorilla päivystävä kissaeläin vaihtui työpäivän mittaan ja outo tuoksahdus jatkui vain.
Seuraavaksi epäilin että ne ovat kumpainenkin syöneet jotain sopimatonta ja taistelevat nyt ilmatilan herruudesta.

Valitin asiasta kaikille taloudessa oleskeleville sekä kissoille itselleen.

Sama tuoksahdus vaivasi seuraavana päivänä.
Ja sitä seuraavana.
Ja edelleen.

Tuoksahdus oli jotenkin läsnä melko voimakkaasti nimenomaan kotikonttorilla.

Totta, tietyllä tuulella meillä haiskahtaa viemäri, mutta tämä ei ollut viemäriä (outo ilmiö sekin!).
Eikä vaivannut yhtään viemärin läheisyydessä.

Pikkuhiljaa tuoksahdus voimistui ja hiljalleen jotenkin...täsmentyi.



Syyllinen löytyi kotikonttorini työpöydältä, kokeelliselta viljelmältäni. Alkukuusta viljelyinnoissani olin nimittäin lykännyt muutaman valkosipulinkynnen mukiin ja multaa sekaan.

Kasvaessaan ne tietysti alkoivat käyttäytyä valkosipulimaisesti, mutta alkuvaiheessa en vain tuoksua tunnistanut.
Nyt kun sipulit ovat versonneet kunnolla, on tuoksu tunnistettava ja mukavan sipulimainen eikä yhtään kissanturautusmainen.

Pahoitteluni kaikille valkosipulikunnan edustajille virhepäätelmästä!

Ja vinkki vapaasti kopsattavaksi, että ei kannata istuttaa valkosipulia työtilaan, jos kaihtaa sen tuoksua.
Ei se kyllä enää haittaa, kun ei sekoitu kissanlemuun.




kissaeläimellä on luova hetki


Lukemis-kävelypäivästäni tuli yleisvetelehtimispäivä. 

Kävelin vähän, mutta kengänpahus vuotaa. Se ei jostain kumman syystä ollut korjaantunut omia aikojaan aurinkoisten päivien aikana, vaan jatkoi vuotamistaan yhä vain.

Yleisestä velvollisuudentunnosta osallistuin pihatalkoisiin Lehtorin mamman pihassa.
Tehtäväni oli enimmäkseen seistä pihassa.
Siihen meni leijonanosa päivästä.
Joskus toivoisin että olisin vähemmän velvollisuudentuntoinen, koska ikinä kukaan ei ole edellyttänyt tai vaatinut minulta sitä puolihyödytöntä seisoskelua. 


*

20/31

4 kommenttia:

  1. Musta on vanhemmiten tullut niin laiska, että se peittoaa jopa velvollisuudentunnon, josta siis olen kärsinyt myös. Jospa sullakin viisissäkymmenissä helpottaisi?

    Juuri kömmin sängyn uumenista kissan vierestä ja aion taas viettää hitaan aamun. Sillä erotuksella, että sovimme kuopuksen kanssa leipovamme juusto/juusto-kinkkusarvia jossain vaiheessa ikään kuin brunssievääksi. Lapsi kyllä jo WhatsAppailee (mulle) mutta ei vielä ole näyttänyt nenäänsä huoneensa ulkopuolella.

    Suloista sunnuntaita siis sinnekin♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. jospa tosiaan viisissäkymmenissä lakkaisin olemasta velvollisuudentuntoinen ja tekisin vain kaikkea mikä huvittaa - siinäpä ihmiselle tavoitetta!

      Poista
  2. Kiitos vinkistä ja kevätiloa <3

    VastaaPoista