maanantai - marraskuun loppupuolella

Pakkasaamu. 

Aloin heräillä jo joskus ennen viittä, yritin torkahdella edes hetken. Nousin reilusti ennen kuutta ja todella reilusti ennen herätyskelloa.

Olen melkein kuukauden päivät nautiskellut yksityisistä aamuista, Lehtorin lukujärjestys on ollut todella myöhäinen ja teini nousee siinä vaiheessa kun minä olen jo aamiaiseni syönyt. Olen nauttinut hiljaisuudesta kynttilänvalossa, lukenut kirjaa kaikessa rauhassa, enkä ole puhunut kenellekään mitään, paitsi teinille sanonut huomenta ja hauskaa päivää.

Tänä maanantaina ensin keittiöön kömpi sikkurainen ja mykkyräinen teini, joka oli herännyt väärään aikaan se meni kyllä takaisin nukkumaan, ja sitten Lehtori joka pitkästä aikaa oli menossa töihin heti aamusta.
Ei sen siunaamaa aamurauhaa, täytyy tosiaan ruveta nousemaan jo viideltä.
Kait.
Sain kuitenkin luettua kirjan loppuun aamukahvitellessani.
Keitin Lehtorille puurot kun se nyt oli siinä.

Olen uudessa työssä vielä vähän sisäänajovaiheessa ja maanantait ovat yleensä aika hiljaisia. Tein paikkohommia pariin mokaan, löysin kadonneita esineitä liian korkealta hyllystä, katsoin vähän pentuliveä Areenasta ja muutenkin teeskentelin työntekoa.
Sitten keksin että rupean tekemään vuosisuunnitelmaa ensi vuodelle kun on uusi hieno työkalenteri. 
Johan sitä siinä sitten olikin, jäi suunnittelemista vielä seuraavallekin päivälle.

uusi nätti takki ja muheva kaulaliina

Kävelin metsätietä kotiin ja oli kaunista ja kirpeää ja tuulista ja valoisaa. Tuli hyvä mieli.

Kokkasin normaalilla tohinalla teinille, jolla oli jo kiire treeneihin. Höpöttelimme kaikenmoista. 
Annoin sille epämääräislahjaksi hyvien sanojen ja ajatusten purkin. En oikein halunnut antaa sitä joulu- tai pikkujoululahjaksi.
Annoin maanantailahjaksi kun tuli semmoinen olo.

Lehtori kotiutui ja kotona väliaikaisesti majaileva nuori myös. 
Minä rupesin keräilemään kamppeitani illan kehitysryhmän kokoukseen.
tiimmsi, ihan omassa makkarissa, mutta olin kadottanut johonkin käsittämättömään paikkaan kokousmuistikirjani.
se löytyi sittemmin keskeltä olohuoneen pöytää, aivan väärästä paikasta jos minulta kysytään. 
en todellakaan käsitä miten se oli siinä. kuka sen oli sinne tuonut ja missä vaiheessa?
keräsin myös pitkään vaiheessa olleen kutimen, josko edistyisi vihdoinkin.

hiha-aukot työn alla
ja kehitys pyörii taustalla tietysti myös

Se on mukava kehitysryhmä. Olen saanut sitä kautta läpi muutaman idean ihan valtakunnallisella tasolla, ja se tietysti hivelee ihmisen mieltä. Varjopuolena se, että puheenjohtaja kuvittelee minun olevan jatkuvasti valveutunut ja kehityskelpoinen kansalainen.
Minä laskin pää sauhuten hihapaikkojen silmukoita kun puheenjohtaja alusti pitkästi ja monisanaisesti jotain jostain käsittämättömästä asiasta. Ajattelin epämääräisesti että en kyllä yhtään tajua mistä me nyt tällä hetkellä ollaan puhumassa. 
Niin eikös se pj sitten kysynyt että Marika, mitä mieltä olet tästä asiasta? 
Miksei se kysynyt niiltä kymmeneltä mieheltä? Epäilen että se näkee lävitseni, olen silkka vedätettävissä oleva huijari.

Ongelmallista oli lisäksi se, että tiimmsi jumittui näyttämään vuorotellen kahta ensimmäistä diaa, eikä minulla ollut mitään tukea edes meneillään olevasta esityksestä. 

Kehitimme melko pitkästi kaikenlaista ja minä pääsin vihdoin ja viimein kutomuksessani eteenpäin.
En ole kutonut varmaan kuukauteen, kun olin jäänyt jumiin niihin hihanpaikkoihin. 
Eteni, nyt pääsin vihdoin ohi niistä riivatun hihapaikoista.

kokous- ja kehitysavustaja

Kömmin ulos kehityskokouksesta aivan räjähtäneenä, en ymmärrä miten jotkut jaksavat kehittää tai politikoida tai yhtään mitään ilta toisensa perään. 
Olisin mennyt ulos, mutta oli kylmää ja pimeää.

Päiväsaldo plussan puolella, oli edistystä ja kehitystä, ja päivällä valoisaa. 

*

ajastettu postaus; Adventtilaukalla - postaus päivässä jos hyvin käy.