maanantai ja plääh jatkuu

Korjauksia aiempiin postauksiini:
kotikaupungin tartunnanjäljitys soitti sittenkin, vaikka luulin että eivät soita. Lopputulos: ei toimenpiteitä.
Kotitesti edelleen negatiivinen.

 

Vajosin ahd-angstiin kun mietin kaikkea.

Kävin kirjastolla hakemassa muutaman varauksen.

Kun pääsin kotiin, sisko soitti. Aloitimme marraskuun lopulla Tuija Lehtis-lukumaratonin, ja nyt olemme kumpainenkin noin suunnilleen lukeneet ensimmäisen osuuden loppuun, piti tehdä uusia kirjastovarauksia.
Joka kerta sama juttu: aina kun tulen pois kirjastolta, alkavat löytyneet varaukset paukkua sähköpostiini, paitsi että tällä kertaa aiheutin sen ihan itse.
Sovimme että pidämme tieteellisen keskustelutuokion kohtsiltään. Syvällistä analyysia luvassa.

Haimme lapsukaisen treeneistä ja samalla kävimme kaupassa.
Ruokaboksi tuli ensin, sitten vielä kauppareissu päälle.
Ilmoitin perhekunnalle että jos nyt jotain puuttuu, niin Jonkun Toisen Omat Pikkujalat vievät suorinta tietä kauppaan.
Ostin jopa vessaharjan, niin että ei pitäisi kenelläkään olla mitään urputtamista.

 

Illalla tuijotin julmasti salin pöytää.
Aivan kasautumien peittämä.
Ja minä olen ainoa kasojen aiheuttaja. 

Itäsiiven salin flyygelikin on aina vain kateissa. Kadoksissa on ollut ennenkin.

*

adventtilaukalla, vähän hyytynyttä menoa