sunnuntai, kolmas epäadventti

 Olin aamulla jotenkin ihan plääh, mikään ei mukamas huvittanut.

plääh, jopa sää

 

Eniten heti harmitti se, että illalla jätin hyvästä kirjasta loppuluvut lukematta, odottamaan aamua.
Aamulla sitä kirjaa oli jäljellä kolme sivua.
Kolme!
Eihän siinä sitten ollut mitään luettavaa.

Ei huvittanut mennä laulamaan joululauluja.
Ei huvittanut mennä ulos.
Ei huvittanut miettiä jouluvalmisteluja muutenkaan.
Plääh, plääh ja plääh.

Laitoin kumminkin jouluvalontapaiset parvekkeelle.
Ihan tyhmä urakka, koska en omista porakonetta, enkä vieläkään ole keksinyt keinoa, jolla jotenkin kiinnittää valot siihen parvekelasin tuntumaan.
Kotona asuva nuori oli mokoma käyttänyt kaiken jesarin, piti kehitellä joku outo naruviritelmä.
Samapa tuo, meidän parveke on sellaisessa asennossa, että valot eivät kumminkaan näy oikeastaan mihinkään muualle kuin sisälle.

Leivoin äidinleipää ja valepiparkakkuja.
Siitä sentään tuli hyvä mieli.
Leipoisin varmaan enemmänkin, jos joku vain söisi. Leipominen on aika leppoisaa puuhaa kumminkin.
Sellainen arkileipominen siis.

*

Joskus ennen haaveilin että olisin semmoinen äiti, jolla aina on pikkuleipiä pikkuleipäpurkissa.

Muistuma vuodelta 2014
Istuimme eilen keskenkasvuisen nuorison kanssa aterioimassa.

"sit voitte ottaa jälkkäriks vielä pikkuleivät tuolta pikkuleipäpurkista. Kun meillä nyt on semmoinen. Mä olen aina haaveillut että me oltais oltu semmoinen perhe jolla olis kotitekoisia pikkuleipiä isossa purkissa"

Isoveli: "joo ja sit me oltais otettu tuolit ja kuroteltu sinne purkkiin..."

Hetkistä myöhemmin jälkiruuan kohdalla, ne yksitellen juhlallisesti ottavat tuolinsa, nousevat sille seisomaan ja kurottelevat kaksinkerroin taipuneina työtasolla tönöttävään pikkuleipäpurkkiin, vähän hihittäen.

Hersyvä näky, varsinkin kun 2/3 niistä on pidempiä ja/tai yhtä pitkiä kuin minä.

 *

Nuoriso kotiutui leiriltä alkuiltapäivästä, harmaina, väsyneinä ja leiripörheinä. Oli ollut "iha".

Mietin jouluvalmisteluja vähän.
Tuli hiukan parempi olo.

Lätistiin nuorten kanssa.

Lähdin töihin, oli palaveri.
Enimmäkseen nyt syksyllä ei ole ollut ilta- eikä viikonloppuhommia.
Tällä viikolla nyt yksi ilta ja tämä sunnuntaipalaveri.
Iha.
Jos näitä ei paljoa tämän enempää tule, niin hyvä. Tuntuu justiinsa mukavalta määrältä tämä.

 

Ehkä minun pitäisi uudestaan ruveta semmoiseksi jolla aina on kotitekoisia pikkuleipiä pikkuleipäpurkissa.

 

 

*

adventtilaukalla - postaus päivässä jos hyvin käy