kaffepaussi - nösväämisen jalo taito

 Iloa ystävänpäivään - voit levähtää mistelin alla!

 

 

Huomaan, että mitä pidempään nämä kaikki rajoitukset jatkuvat, sitä vaikeammaksi on tullut lähteä mihinkään, osallistua mihinkään.
Vielä syksyllä olin hyvinkin herkästi lähdössä vaikka mihin, nykyään olen vain plääh.

Lauantaina kävin hetken kaupungilla shoppailemassa, ihan vain valtaamassa takaisin kaupunkia. Oli melkein huumaavaa. Mietin, kauanko mahtaa kestää, että uskaltaa mennä ja olla. ja koska se tauti iskee? Pystyykö sitä enää ikinä olemaan ihan tavallisesti?

Ilopaita loppusuoralla

Sinnittelin lauantaina pitkään ja hartaasti kutomani Ilopaidan valmiiksi. Ilopaita on ollut puikoilla kai syyskuusta lähtien, se on edennyt todella vitkaan, ja varsinkin hihojen tekeminen on ollut työlästä.
minulla on tapa nimetä räpellykseni: minulla on Karkkipaita, Aurinkopaita, Pääsiäispaita, Metsäpaita ja nyt Ilopaita.
Karkkipaita on karkkipaita värinsä vuoksi, samoin Aurinkopaita. Pääsiäispaita tuli valmiiksi pääsiäiseksi ja sitä pidetään ehkä vain pääsiäisenä, en ole siihen kovin tyytyväinen. Metsäpaita on metsänvihreä ja Ilopaita liittyy kesään ja iloon. Se ei ole yhtään väriseni eikä mallikaan ole parhaasta päästä, mutta ilo!
 

Tunnustan: kyllästyin kirjoneuleeseen. Uuden tekniikan selättäminen on liian työlästä.
Hylkäsin kirjoneulehaasteen pieneksi hetkeksi ja päätin treenata toiveikkaana ihan tavallista tekniikkaa. Josko pikkuhiljaa saisin aikaiseksi jotain, mitä kehtaisi pitää julkisesti yllään.
Metsäpaitaa olen pitänyt. Ja Karkkipaitaa, ja muutaman kerran Aurinkopaitaakin.

Saatoin nimittäin lauantain iloksi käydä ihan pikkuisen lankakaupassakin.

 

uusi, vielä nimetön aluillaan

Nuoriso on viime aikona kiitettävästi kansoittanut takahuonetta. Kun yksi lähti Savonmaalle, toinen tuli takahuoneeseen vähän lellittäväksi - ja kun hän lähtee, tule savolainen taas takaisin.
Perhekombo elää koko ajan.

Lauantai-iltana rommia ja Carcassonnea.
Poikanen antoi isälleen joululahjaksi romminmaistelupaketin, ja lauantaina oli hyvä hetki maistella ja pelailla yhdessä.
Leppoisaa oli.

 

 

Sunnuntaina olimme pitkästä aikaa aivan kaksin. Kaikki taloudessa asuvat ja asumattomat nuoret olivat omissa riennoissaan.

Vetelehdimme joutilaina - nösväsimme - koko pitkän aamun, menimme museoon ja jatkoimme taas nösväämistä.

Wäinö Aaltosen museo: Anu Tuomi, Väristä

 

Sanoin Lehtorille, että voisin nösvätä koko loppuikäni. Hän ehdotti, että kirjoitan kirjan Nösväämisen jalo taito.
Jatko-osat Nösväämistä aloittelijoille ja Nösväämistä edistyneille.
Ethän tee näitä virheitä nösvätessäsi ja sitten vielä Tiedostava nösvääminen.

Sanoin että tuosta puuttuu se Nösväämisen säkenöivä ilo.

Muuten viikonloppu oli ihan superihanan upean rentouttava, mutta lukurauhan päivää en viettänyt, kun vietin pelkkää kutemis kutomisrauhaa.
Ja jäisen kelin takia en kauheasti kävellyt, en kokannut muuten vain enkä kirjoittanutkaan juuri lainkaan. Mutta oli rentouttavaa.