Kaffepaussi - olen putkimies

Meidän vessan käsienpesualtaan hana on pitkään pitänyt merkillistä ulvontaa aina kun sen kääntää lämpimälle.
Mielestäni se alkoi kerran, kun jossain päin taloa oli tehty jotain vesiasennuksia ja vesi oli ollut poikki. 

Hana on pitänyt sitä ulisevaa ääntä kuukausikaupalla. 
Ääni ei ole kovin kova, eikä se ole häirinnyt kuin yhtä taloutemme asukasta.

Menneenä viikonloppuna halusin jostain syystä kääntää hanan ihan täysilleen ja kuuman veden niin kuumaksi kuin pystyin.

Alkoi kuulkaa hyppiä koko hana ja allas ja allaskaappi, ja päätellen siitä että kissat luimivat, taisi täristä vielä lattiakin.

Käänsin hanan takaisin normaalilämpöön ja se ulisi taas tuttuun tapaansa, ihan niin kuin koko syksyn ja talven.

Nuoriso tuli tuijoittamaan hanaa ja käski lopettaa sen käytön välittömästi ja olla yhteydessä putkimieheen hetimmiten.

En lopettanut, enkä ollut. 

Uudestaan käänsin täysille ja taas ryskäsi koko vessa ja allaskaappi ja hanakin siinä määrin että melkein ajattelin että se vaikka irtoaa vielä.

Seuraavana päivänä, alkuviikosta, se ei mielestäni enää ulissut normaalissa käsienpesulämpötilassa.

Eikä sitä seuraavanakaan.

Keskiviikkona testasin homman vielä kerran, käänsin hanan täysille ja tulikuumalle, eikä se enää hyppinyt eikä pomppinut eikä ulissut yhtään.

Nyt julistan hanan korjatuksi ja epäilen vailla mitään putkimiespohjaa, että se syksyinen vedenpoikkaisu on jättänyt jonkun jättisuuren ilmakuplan johonkin rööriin, ja se siellä on vonkunut. 
Ja sitten se hana sai vihdoin tuskaisesti röyhtäistyä kuplansa ulos ja sillä selvä. 

Olen putki-ihme!

kuvituskuva aurinkoiselta päivältä

*

olin ajatellut mennä keskiviikkona uimaan, mutta meninkin päivänokosille.
en kokannut, kun olin enimmän osan iltaa yksin kotona.
kudoin vähän ja luin vähän ja siinä se sitten olikin koko keskiviikko, ihan plääh paitsi hanahommaa.

Ja anoppikin kaiken lisäksi katosi.
Se toi nuoren kotiin treeneistä puoli kahdeksalta, mutta ei vastannut enää sen perään puhelimeen. Ei kahdeksalta, ei puoli yhdeksältä, eikä yhdeksältäkään.
Eikä vastannut tekstariin, eikä messengerviestiinkään.

Lähdettiin Lehtorin kanssa tarkistamaan, ettei liukas parkkipaikka vain ole koitunut anopin kohtaloksi.

Soitettiin vielä rappukäytävästäkin, eikä se vain vastannut.

Sitten pimpotettiin ovikelloa ja anoppi tuli avaamaan ihan säikähtäneen näköisenä. 

Oli laittanut puhelimen äänettömälle kun telkkarista tuli niin hyvä konsertti (se olikin hyvä, siihen asti kun sitä katsoin enkä etsinyt kadonnutta anoppia)