Olimme pari vuotta ystävänpäivänä ystävien kanssa ravintolassa syömässä - oli käsittämätön ja sanoinkuvaamaton kokemus (LUE TÄSTÄ)
Koska emme ole keski-ikäisyyden multihuipentumia, ehdotimme ystäville, että testaamme saman paikan uusiksi, noin ystävänpäivän kunniaksi.
Kun alkuillan sateisen-loskaisen-pimeähämärässä laapustimme kohti ravintolaa, olimme Lehtorin kanssa kumpainenkin sitä mieltä, ettei koko touhussa ole mitään järkeä.
Siinä vaiheessa kun tarjoilija oli tuonut leipäkorin pöytään ja jodlannut oopperalaulajatyylisesti leipää-leipää-lei-lei-leipää totesimme kaikki yhdessä, että ehdottomasti oli kannatettava tapa aloittaa viikko. Pieni annos naurua tekee aina hyvää.
Päädyimme suunnittelemaan yhteisen tulevan multihuipentuman kohokohtia, vaikuttaisi siltä että reissu pitää sisällään aika paljon haahuilua.
Ja se on minusta ihan parasta.
Minusta on mukavaa vain vaellella ja katsella paikkoja, haahuilla ilman mitään sen kummempaa suunnitelmaa ja katsella sekalaisten kivijalkaliikkeiden ikkunoita, ihmisiä ja taloja.
(haahuilua Lissabonissa) (haahuilua Korfulla)
Alkaa olla ihan sama, toteutuuko reissu. Parasta on haaveilla haahuilusta.
Nauru ja haahuilu on parasta <3 Iloa viikkoon!
VastaaPoistaAllekirjoitan ton vikan! Haaveilen ja suunnittelen ensi kesän reissua jatkuvasti, vaikka ei olla edes saatu päätettyä mihin me lähdetään. Enkä siis vielä ole saanut aikaiseksi aloittaa mitään täsmäsuunnittelua, kuten matkan varaamista (mikä olisikin vähän vaikeaa, kun kohde ei ole tiedossa...), mutta haahuilun ja altaalla pötköttelyn haaveilu on ihanaa.
VastaaPoistaKivaa loppuviikkoa!! 💜💜💜
Haaveilu on parasta tässä kohdin. Sitä ei pysty pilaamaan mitenkään :)
PoistaTirsk ;)
VastaaPoistaKesäisin harrastan paljon pihahaahuilua, se on ihanaa! Metsähaahuilukin. Matkahaahuilukin kuulostaa kivalta.
Luulen että kaikki haahuilu on ihmiselle hyväksi, metsässä, kaupungilla, pihassa :)
PoistaTämän pitkän koronan aikana on moni kotoa ponnistaminen alkanut tuntua aikasempaa vaivalloisemmalta. Miksi lähteä, kun voi jäädä sohvalle? Ja aina voi kuitenkin myös narista siinä sohvalla, että olisipa kiva kun tapahtuisi jotain kivaa :D
VastaaPoistaMatkasuunnitelmat kuulostavat ihanilta! Sen suunnitteleminen, että mihin sitä menisi on yksi tärkeä osa matkailun ihanuutta. Minua on koko alkuvuoden vaivannut kauhea matkakuume. En ole vaan uskaltanut vielä tuon omikronin takia lähteä mihinkään. Mutta kunhan omikron tästä vielä laantuu vähän lisää, niin eiköhän tule vielä minunkin aikani. Ystäväni on luvannut suureellisesti, että kun mennään pohjoiseen, niin pääsen sämla kaffelle Ruotsin puolelle ja jos uskallusta riittää, niin ehkäpä jopa ruotsalaiseen kylpylään piipahtamaan.
Mä en ole missään vaiheessa kunnolla eristäytynyt - vain sen verran kuin on ollut pakko kun paikat ovat olleet kiinni - ja silti lähteminen on koko ajan vaikeampaa.
Poista