Kaffepaussi - taidetta sunnuntaina

 samanlainen purukumintahmea päivä kuin lauantai. 

Sää oli mälsä, en päässyt kävelylle - tai en edes yrittänyt lähteä, mikä jo lähtökohtaisesti sekoitti koko aamun ja teki minusta levottoman.

Savolaistunut lähti taas kotiinsa, tai yritti lähteä - junaliikenne oli poikki, ja piti alkaa jännittää, miten hän kotiinsa pääsee.

Oltiin sovittu kavereiden kanssa taidetreffit. Se oli päivän paras juttu - Taidemuseossa on parhaillaan Omar Victor Diopin näyttely.
Puhutteleva, koskettava, upea!
Menen luultavasti uudestaan vielä. 

 

Loppupäivä oli yhtä matalalentoa. Aloin murehtia kaikkea nuorisoon liittyvää, luin vähän mälsää kirjaa, en kutonut - siis kaikkea semmoista, mitä ehdottomasti ei kannattaisi tehdä.
Ainoa hyvä juttu oli, kun pakottauduin hetkeksi tekemään jotain ihan peruskirjoitusharjoitusta, taas kerran sen roolipelin tahdissa.

Olen nyt jo parina jouluna saanut joululahjaksi yksin pelattavia roolipelejä.
Tämä versio on todella simppeli, ja sopii nimenomaan kirjoitusharjoitusten pohjaksi. Pelin käsikirja on vain muutaman liuskan mittainen ja tarinan ydin vedetään ihan tavallisilla pelikorteilla. Käsikirjasta katsotaan, mitä mikäkin kortti tarkoittaa ja sitten vain kirjoittamaan.
Periaatteessa pelin ideana olisi tehdä mielikuvituksellisia päiväkirjamerkintöjä, kuljettaa tietysti tarinaa eteenpäin nimenomaan päiväkirjamaisesti ja kuvitella vaikka mitä huikeita tarinoita.
Minä olen toistaiseksi kirjoittanut oikeastaan ihan mitä vain, mitä kortit ovat käskeneet.
Välillä pelin ohjeiden mukaisesti, välillä villisti ja vapaasti kirjoitusharjoitusten tyyliin.
On helpompi aloittaa, kun on joku raami ja käsky.

Toista peliä pelataan nopilla, ja siinä on paljon laajempi käsikirja. Siinä myös piirretään kokonainen oma maa, se sopii paremmin piirustelu- ja maalaustunnelmiin.
Pelasin sitä kerran oikein urakalla, mutta maani ajautui jatkuvasti uskonsotiin en käsitä miten voi niin monta kertaa peräkkäin heittää nopilla samat lukemat!
Kyllästyin keksimään koko ajan uusia uskontoja.
Pari pidempää, vielä keskeneräistä tarinaa olen sen avulla laittanut aluilleen.

Poden jatkuvaa huonoa omatuntoa siitä, etten mene sääntöjen ja ohjeiden mukaan, mutta toisaalta kirjoitin ja kuvittelin itselleni sunnuntaina niin ihanan lomahetken, ettei se nyt ihan pieleen silti voinut mennä.
Vedin pakasta tämmöiset kortit: Muistomerkki - kuninkaallinen henkilö - taiteilija - soitin
Että siitä sitten vain kirjoittamaan! (minulta jäi puuttumaan tuo kuninkaallinen tyyppi)