Paljasjaloin maailmalla

Paljasjalkakenkäilyä *ei maksettua mainontaa*

 

Joskus keväällä 2013 hankin ensimmäiset paljasjalkatossut

Alussa olin ohjeiden mukaan varovainen: kävelin vain lyhyitä hetkiä ja jos juoksentelin, tein sitäkin hallitusti.
Ja sitten kohta en mitään muuta tehnytkään. 

Maatuntuma suorastaan häkellytti: pikkuiset kivensirutkin tuntuivat jalkapohjissa ja melkein pystyi tuntemaan mullan muhevuuden varvasväleissä. Huumaavaa!

Ja siitä pitäen olen ollut vannoutunut paljasjalkatossuilija.

 

 

ekat

 

Kaksi asiaa tapahtui melkein heti: nilkat lakkasivat pyörimästä ympäri ja selässä alkoi tuntua paremmalta.
Normaaleilla kengillä nimittäin tämän tästä nilkka saattoi yhtäkkiä pyörähtää ja pettää alta.
Ei siitä koskaan mitään sen kummempaa seurannut, olipa vain epämiellyttävää.
Vaan paljasjaloissa en muista yhtään sellaista episodia.

Merrell kävelykenkä


Löysin talvitossut vahingossa.
Elämä muuttui vielä paremmaksi, koska liukastelun määrä väheni. Toki liukkailla on liukasta, mutta jollain tavalla maatuntuma auttaa siinäkin. Tulee sellainen tunne, että ei kaadu ja putoa ainakaan kovin korkealta.
Yhtenäkään talvena en ole palellut tai palelluttanut varpaitani.

 

Nyt parhaillaan eletään selvästi paljasjalkatossujen uutta nousukautta - jee sille! 

Kengissä löytyy valikoimaa ja värejä ja malleja 

Eniten tykkään Merrellin Vapor Glove -mallista. Ja mallin sisällä lenkkarista.
Se asettuu jalkaani sovittamatta ja venyttämättä (saman mallin mokkaista kävelykenkää pitää venyttää ja kävellä pikkuhiljaa pehmeämmäksi)
Lenkkari menee jalkaan sukalla, sukatta ja villasukalla.
Käytän sitä kävellessä, juostessa ja muuten vaan.
Sadesäällä pistän tossun sisään vettäpitävän sukan.
Olen kävellyt puhki varmaan ainakin kymmenet Vaporit; nämä uusimmat kestivät aika tarkkaan vuoden.
Vapor Glove -lenkkari on semmoinen, että uskallan pistää sen jalkaan aivan tuoreeltaan ja lähteä heti vaikka miten pitkälle lomareissulle pelkästään niiden varassa.

Merrellin etuna on sen saatavuus: sitä myydään ainakin joissakin urheilu-, ulkoilu- ja retkeilyvälineitä myyvissä kaupoissa. Ei tarvitse sokkona ostaa, vaan pääsee sovittamaan rauhassa. Vapor Gloven lisäksi Merrellillä on myös Trail Glove -malli, jossa pohja on paksumpi, mutta lesti edelleen minimalistinen.

puhkikävellyt

 

Vivo Barefootin kengät ovat käyttösuosikeissani hyvänä kakkosena. Niistä olen tähän asti löytänyt toimivat talvimallit. 
Kenkä on minimalistisempi kuin Merrellin tossu, maatuntuma on oivallinen ja talvikenkään löytyy myös lämpöpohjallinen.
Vivolta olen kävellyt puhki kolmet talvikengät ja yhdet kävelykengät.
Yhden tossumallin lahjoitin edelleen, kun se ei asettunut.

Kotimainen Feelmax on minulle uudehko tuttavuus. Sen mallit vaativat minulta selvästi enemmän totuttelua, ne eivät heti ensisovittamalta asetu.
Minulla on kaupunkitossuna käytössä yksi Feelmaxin malli, mutta sitä en uskalla käyttää ainoana kenkänä vaikkapa pidemmillä reissuilla (esim. viime kesän Suomi-kiertueella, jolloin kävelimme päivittäin paljon) - se vaatii pidemmässä käytössä vaihtojalkineen. Kotiarjessa se on vaihtoehtoinen kaupunkitossu, en käytä päivittäin.

Kaikkein uusin tuttavuus ovat Kipukaupan paljasjalkakengät.
Hobitintossua muistuttava lenkkarimalli on parhaillaan sisäänajovaiheessa; ostin aluksi liian pienet, jouduin tilaamaan uudet ja haen parhaillaan vielä yhteiseloa niiden kanssa.
Ensisovituksessa vaelluskenkä asettui jalkaan tossua paremmin. Vaelluskengän etuna on sille luvattu vedenpitävyys tai ainakin vahva kuivana pysyminen. Sitä en ole vielä sen kummemmin käytellyt, pitänee ottaa muutamat testitassuttelut.



Miksi paljasjalkakenkä?

Minun jalkaani minimalistinen jalkine istuu hyvin.
Paljasjalkakengän lesti on yleensä leveämpi tai väljempi, ja jalalla on tilaa vain olla.
Minimalistinen muotoilu antaa tunteen että seisoo omilla jaloillaan.
Pitkään paljasjalkaa käyttäneenä en enää jatkuvasti kiinnitä huomiota maatuntumaan, mutta kun siihen itsensä herättää, maadottuu hyvin konkreettisesti maahan: parhaissa jalkineissa pohjan läpi tuntuvat pikkukivet ja maan muodot. 

Omasta mielestäni selkä-, polvi- ja nilkkavaivat ovat vähäisempiä - mutta sitä on vaikeampi arvioida. Käytän nykyään vain ja ainoastaan paljasjalkajalkineita, enkä oikeastaan siis enää tiedä, olisiko vaivoja enemmän vai ovatko ne pysyneet vähempinä kenkien ansiosta.
Silloin harvoin kun yritän liikkua tavallisemmissa kengissä, tulee hontelo, horjuva ja hahmoton olo. Tykkään siitä että olen jalat maan pinnalla.

Tällä hetkellä paljasjalkakengistä löytyy monenlaisia malleja, ja olen itse tepsutellut myös erilaisissa juhlissa ja edustustilanteissa paljasjaloin.









 


8 kommenttia:

  1. Olipa mielenkiintoinen postaus! Tämä on mulle ihan uusi maailma - kiitos Marika!

    VastaaPoista
  2. Mielenkiintoista. Aloin miettimään, että pitäisikö kokeilla.

    VastaaPoista
  3. Tää oli kiva! Yksiä tässä nyt testailen, kuten tiesitkin. Tähän voi aina palata, kun haluaa tietoa uusista merkeistä ja sä olet jopa testannukin ne meille valmiiksi ;) Kiitos!

    VastaaPoista
  4. Yhteisesti kaikille: oman kokemukseni perusteella suosittelen, ja tietenkin tuota lempimerkkiäni. Se on riittävän kenkämäinen.

    Paljasjalkatossun ideahan on mahdollisimman muokkaamaton lesti: kengässä ei ole tukia, kaaria, mitään ylimääräistä. Vaikka pohja on tasainen ja muotoilematon, se ei ainakaan minulla aiheuta samanlaisia tasapohjaisen kengän vaivoja, kuin esim. tennarit. (eivät sovi mulle ollenkaan!)

    Mä kuljen myös kotona sisällä aina paljain jaloin, eli mulle paljasjalkailu on hyvin luonnollinen olotila. Talvella kun oli viileämpää ja tassuttelin villasukissa, tuli heti kiristyksiä jalkoihin ja selkään (meillä on liukas lattia, villasukissa pitää sipsutella)

    Kävimme ystävien kanssa metsäretkellä ja vaelleltiin poluilla ja polkujen vierillä, hän ihmetteli kovasti, miten pystyn liikkumaan kengissä, joissa ei ole mitään tukea nilkoille. Sanoin, että mulla on huomattavasti turvallisempi olo näin, varpaat melkein mullassa kiinni :D

    VastaaPoista
  5. Paljasjalkajalkine on varmasti yksi eniten mielipiteitä aiheuttava kenkämalli ikinä.
    Itsellä on parit Merrellin tossut, joissa hyvin niukka pohja. Kutsun niitä paljasjalkakengiksi, mutta sellaiset sukkatossut omistaneena tiedän ja tunnen kyllä, että niissä on enemmän pohjaa...

    Pidän noista Merrelleistä, mutta en pysty käyttämään niitä kuin rajoitetusti ja ehdottomasti pehmeällä alustalla (metsä). Ilmeisesti askellan vielä niin kantapää-painotteisesti, että kipeytän polvet ja lonkat, jos kävelen pidempään tai asfaltilla. Mutta Lapin reissuilla ovat ehdottoman loistavat vaihtokenkinä ja pyrin niitä käyttämään, koska jollain tasolla tiedostan niiden hyvää-tekevän vaikutuksen selälle.

    Ostin vähän mainoksen uhrina muutama kesä sitten jotkut sukkatossut. Merkki oli joku Fukushima tms, sellaiset pelkät pohjat, joihin kiedotaan farkun tapainen kangas kahta puolta jalkaterää. Ne ovat oikein todelliset paljasjalka/sukkatossut, mutta niiden kanssa sain ensimmäisen kävelyn jälkeen niin valtavat kivut, että ovat jääneet. Pitäisi vissiin kaupata ne jollain kirpputorilla eteenpäin....

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuossa olet oikeassa: paljasjalkajalkineet taitavat tosiaankin herättää suuria intohimoja puoleen ja toiseen!

      Mietin tätä kommenttiasi viime yönä :) ja tajusin että mulle itselleni vielä maatuntumaakin tärkeämpi on se tunne, että kenkä ei purista, ei hierrä, eikä rytistä varpaita yhteen, ja että on vakaa, tukeva, maanpinnallaseisova olo.

      Olen aina käyttänyt sellaisia (vähän rumia?) kenkiä, joissa jalalla on tilaa olla.
      Ja mulle tuo nilkkojen nuljuminen ja pyörähtely, josta tekstissä mainitsin, on ollut todellinen murheenkryyni. Vaikka en ole pahemmin nilkkojani nyrjäytellyt, on se silti tunteena ja kokemuksena epämiellyttävä ja "tavallisissa kengissä" liian usein tapahtuva juttu.
      Siksi varmaan paljasjalkajalkine tuntuu omaan käyttöön hyvältä. Ja siksi yritän pysyä jollain tavalla ideologioiden ulkopuolella: tämä kenkätyyppi sattuu olemaan omaan jalkaani ja olemiseeni sopiva, mutta en oikeastaan uskaltaisi lähteä väittelemään siitä, onko se lopultakaan sen parempi tai huonompi ihmisen jaloille tai selälle, ja millä tavalla pitäisi juosta tai kävellä.
      Suhtaudun intohimoisesti siihen, että kenkä noin ylipäätään on arjen olemisessa ja hyvinvoinnissa tärkeä asia, mutta millainen kenkä, se pitää jokaisen tunnustella itse.
      Että sikäli kanssasi erittäin samaa mieltä: pitää tunnustella ja tuntea, millainen jalkine itselle sopii ja millaisissa olosuhteissa käytettäväksi.

      Omalla kokemuksella uskallan sanoa, että minimalistiselle kengälle kannattaa antaa uteliaisuuden verran mahdollisuutta: kokeilla ja sovittaa jos siihen on mahdollisuus. Mutta en uskalla väittää, että kaikki kropan kiristykset lähtisivät tossujen vaihdon myötä.

      Sovitin joskus jossain tuollaista kietaisukenkää, se ei tuntunut omalta (lähinnä se kieputtaminen!) Meinasi lähteä järki päästä kun niitä ei saanut yhtä tiukoiksi :)

      Poista
  6. Mulle on usein Instassa tullut Kipukaupan paljasjalkamainoksia ja olen kertaalleen jo katsonut, miten jalka pitäisi mitata, että osaisi tilata sopivan kokoiset kengät, mutta vielä on pelkällä aikomisen asteella.
    Itse haluaisin sellaiset nimenomaan metsälenkeille. Justiin sen takia, että voisin reilusti astua juurakoiden ja muiden muhkuroiden päälle poluilla, eikä tarvisi väistellä.

    Toki jalkoja ja mieltymyksiä on erilaisia, mutta tästä sun kokemusperäisestä postauksesta saa todellakin hyvää tietoa eri merkkien ominaisuuksista. Palaan niihin ihan varmasti, jos kenkähankkeeni etenee. Siispä kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä tilaisin Kipukaupan hobittitossut ensin mittaohjeen mukaan: tuli liian pienet. (harmi kun et ole lähimaisemissa, olisin voinut lainata ne liian pienet sovitukseen, jos koko olisi osunut...niillä on kävelty vain muutama kaupunkikilometri) Otin normaalin kengänkoon mukaisen, nyt on oikea. Melkein suosittelisin silti tuota Merrelliä, käy ainakin sovittamassa jossain kaupassa!

      Poista