tasapainoinen elämä?

 Puolen kuukauden liikunnallis-kirjoittamis-taloudelliskatsaus



Kirjoittaminen
Metsämännistöiset etenevät lähes päivittäin. Ja jos en työstä sitä, kirjoitan jotain muuta,
Syyskuun alusta ehkä kolme tai neljä kokonaan kirjoittamatonta päivää.
Voisin ajatella asiaa enemmän ja aloittaa kirjoittamishommelit vähän aikaisemmin kuin yhdeksältä illalla.
Miinusvaikutuksia: niskajumi ja kutomishommeleiden hidastuminen



Liikunnat
Syyskuun alusta viikossa näyttäisi olevan kolme treenikertaa: kaksi uintia ja yksi kiipeily /viikko.
Yhdellä uintikerralla kävin myös uimahallin punttisalilla vähän kurkistelemassa, ja jatkossa tavoite on että kävisin siellä ainakin kerran viikossa ottamassa uinnille vähän alkulämpöä. Yhtenä yönä näin unta että osasin uida tosi sulavaa vapaauintia, että sitä pitäisi vissiin kanssa vähän harjoitella.
Kiipeilytreeneissä harjoittelen myös leuanvetoa ja punnerruksia. Siellä hallilla on semmoinen härpäke, joka avustaa leuanvedossa niin että on kevyt kuin keijukainen. Ja semmoinen patjahommeli ettei tarvitse punnertaa lattiatasolta vaan voi ensin harjoitella tekniikan hyväksi. Narua hyppelen myös ja siitä polveni ei aina tykkää. 

 

Taloudellisuus ja kodinhoito
Ihan retuperällä.
Ruuan hinta senkun nousee vain. En pysty suunnittelemaan yhtään ruokailuja. Siis yhtään. Voin päättää kauppaan mennessäni että syödään lihapullia ja ulostullessa minulla on aineksia johonkin käsittämättömään vatkuliin mistä ei ainakaan synny lihapullia eikä oikein mitään muutakaan. Paitsi tolkuttomasti hävikkiä. Haaveilen kaakaosta ja ranskanleivästä. Syön vallan semmoisia asioita joista itselleni tulee huono olo. Lakritsia esimerkiksi.

En kykene järjestelemään jälkiäni yhtään vaan kaikissa niissä paikoissa joissa kotona olen aikaani viettänyt on kasoja. Keittiön työtasosta on näkyvillä ehkä leikkuulaudan kokoinen työskentelytila, eikä senkään tilan tyhjyys ole ainakaan minun ansiotani. 

Ja kutomukset eivät etene. Se harmittaa koska minulla on ihanat langat odottamassa, enkä saa aloittaa niitä ennen kuin keskeneräiset ovat valmiit.

henkilökohtainen tavaravyöryni

Olen aikaisemminkin huomannut, että jos joku hommeli on hallinnassa, pitää jonkin toisen olla epähallittua.
Sellaista on tasapainoinen elämä.

4 kommenttia:

  1. Sinäpä sen sanoit. Just sellaista on tasapainoinen elämä myös mulla.
    Mitä ahkerammin keskittyy johonkin, sitä vähemmälle huomiolle kaikki tai ainakin joku muu jää.
    Liippaa läheltä mielessäni ollut postausaihetta, joka kuuluu niihin, joiden vuoro tulee (ehkä) sitten, kun tämän hetken kuumimmat hommat on sillä mallilla, etteivät enää vie kaikkea liikenevää aikaa ja tekemisen intoa.
    Peukut kirjoituksille ja liikunnalliselle kokeilumielelle. Kuulostaa hyvältä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä just tämä on sitä oikeata ja aitoa elämän tasapainoa?

      Odotan mielenkiinnolla tulevia postauksiasi!

      Poista
  2. Ensinnäkin upeaa että liikut noin paljon. Leuanvetojuttu on niin villi, etten ehkä kestä lukea että joku siihen kykenee. Sun kasat ihastuttaa mua, koska olen kasaihminen. Omat kasat ei ihastuta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miten voikin olla, että omat kasat ovat kauhistus ja muiden jotenkin todella kiehtovia?
      Olen itsekin ällistynyt tuosta leuanvetojutusta! Siinä tosiaan auttaa sellainen laite, joka keventää (saisko sellaisen kotiin? arkeen?) niin, ettei tarvitse kiskoa koko omaa ruhonpainoa kerralla, vaan voi treenata tekniikkaa ja vähitellen vähentää sitä apua.

      Poista