sekalaisia uimakriizejä





Kriizi1) uimakriizi puhkesi maanantaiaamuna. Viikon tauko uimisesta. Vesi oli kylmää. Ulkona oli pimeää en tiedä miksi se haittaa koska uin hallissa. Piti herätä aikaisin. En melkein pysynyt pinnalla. 

Kriizi2) jatkoa uimakriizille.
Olen liian nopea hitaitten radalle ja liian hidas nopeiden radalle.
Meillä on hallissa vielä semmoinen vähän leveämpi extrarata, missä on kaikenmoisia ihmisiä lapsia jos niitä on tai pikavesijuoksijoita tai ketä vaan. Maanantaiaamuisin siellä vanuu sellainen porukka jota mielessäni kutsun kassinkelluttajiksi. Vanhojen äijien kööri, joka enimmäkseen juoruilee altaan matalassa päädyssä.
Ne uivat ehkä pari altaanmittaa sinä aikana kun itse räpiköin omaa osuuttani. Muun ajan ne kansoittavat altaan päädyn ja juoruilevat.
Silloin kun ne uivat, ne uivat hitaasti ja raskaasti keskellä rataa. Kummaltakaan puolelta ei pääse ohi.
Yritin olla ärtymättä. Treenasin uimalla pelkällä käsivedolla.
Liikunta on sosiaalista.
Sosiaalisuus on tärkeää.
Mutta kun minä minä-minä-minä! haluaisin jollain radalla pystyä uimaan kohtalaisen yhtäjaksoisesti sen säälittävän pienen hetken, jonka päivästäni uimiselle löydän.
Välillä menen suosiolla hitaiden radalle, mutta se on ihan yhtä hankala, kun kapealla radalla ei meinaa päästä uimahattutätien ohi. Niiden kunniaksi on sanottava, että ne sentään uivat koko ajan. Ja reunassa. Ja sinnikkäästi, vaikkakin kovin hitaasti.

Kriizi3) edelleen jatkoa uimakriizille
Aloin siinä polskutellessani sääliä itseäni sen sijaan että olisin iloinnut
Tulin kateelliseksi niille kassinkelluttajille joilla on aikaa juoruilla altaan päässä.
Ja niille hitaammille uimareille jotka voivat uida vaikka kolme varttia tai tunnin ja rentoutua saunassa kaikessa rauhassa.
Ja vesijumppaajillekin tulin kateelliseksi. Kaiken varalta.
Minä olen jatkuvasti kiinni aikatauluissa. Siinä, miten bussi tulee tai menee.
Jos kotoa lähtevä bussi on viisi minuuttia myöhässä, minulla on allasaikaa viisi minuuttia vähemmän. Tai sauna-aikaa.
Jos tie on luminen tai liukas, joudun lähtemään hallilta vielä aikaisemmin.
En ehdi rasvata nahkaani huolella enkä puhaltaa hiuksia enkä edes saunassa tulla löylyissä vähän liian lämpimäksi.
Koko ajan on pidettävä kelloa silmällä.
Yritin kovin iloita siitä että minulla on sentään mahdollisuus mennä uimaan.
Voisin nousta aikaisemminkin.
Sentään pääsen uimaan vaikka se ei olekaan mikään mindfulnes-tuokio.
Kriiziydin silti.

*

Tänä aamuna kun lähdin uimaan, meidän kotioven takaa löytyi vaalea mytty.
Luulin ensin että talvijänis, sitten tajusin että yläkerran naapurien kissa oli yrittänyt käpertyä pieneksi ja huomaamattomaksi valejänikseksi siihen ovennurkkaan.

Mietin sekunnin että mitä teen.
Nappasin kissan kainaloon ja menin soittamaan yläkerran ovikelloa.

Nyt olen ihan että häh! Meinasinko muka oikeasti jättää sen kissan siihen meidän ovinurkkaan? Mitä mielessäni oikein liikkui? Miten edes tulin semmoista ajatelleeksi?


6 kommenttia:

  1. Vienosti kyselen, että onko kassienkelluttaja sama asia kuin Mies ;)
    Mihinkään muuhun keskittyminen ei sit enää riittänytkään. Anteeksi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. 😉juu, nämä kassinkelluttajat ovat semmoinen äijäkööri jonka elämäntehtävä on kassienkelluttelu siellä altaan matalassa päässä

      -m-

      Poista
  2. Minä olen myös välimallin uija, joka on liian hidas nopeille ja toisinaan liian nopea (tai malttamaton) hitaampien ahtaalle radalle, mutta olen kehittänyt tavan uida paikallani etenemättä mihinkään :). Niin että syntyy edellämenijään riittävän pitkä rako, jonka voin sitten normiuinnilla kuroa umpeen. Mutta silti tiedän, että joutuisit mua väistämään, vaikka uisin kuinka kovaa.

    Tämän sun tekstin jälkeen arvostan entistä korkeammalle sen, että meiltä on kotoa varmaan vain puolisen kilsaa kävelymatkaa hallille ja sen ansiosta voin tulla ja mennä ihan just silloin kun huvittaa. Olen jotenkin pitänyt sitä niin itsestäänselvänä, etten ole edes ajatellut, että toisinkin voisi olla. En siis valita mistään, vaikka koko altaan leveydeltä vesikävelevät ja samalla juoruilevat rouvat välillä vähän ärsyttääkin. Erityisesti, jos käyttävät voimakkaita hajuvesiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on viime aikoina ollut mahdollista uida vain tiukasti aikataulutettuna, yleensä ennen työpäivää tai jotain muuta tapahtumaa. Kotoa hallille ja hallilta kotiin pääsen aika hyvin ja sen nyt vielä vaikka käveleekin (reilut puoli tuntia), mutta hallilta töihin bussiyhteys on harvassa, sen jos missaan, joudun odottamaan puoli tuntia seuraavaa. Se jyrsii.
      Toivottavasti työt asettuvat lähitulevaisuudessa vähän mielekkäämmin niin että voisin ehtiä ihan rauhassa illalla töiden jälkeen. Se olisi rentouttavaa.
      -m-

      Poista
  3. Mä nostan hattua aikataulutetulle uimiselle. Ja uimiselle. Jos mun tekeminen on minuuttiaikataulutettua niin se vie kyllä ilon. Että ihailua kovin, kun priorisoit uimisen elämääsi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. en ole ihan varma, onko minuuttiaikataulutus ihailun arvoista.
      Mut se on ainoa keino, jolla edes jotenkin pääsen sinne hallille. Joko menen aamulla tiukalla aikataululla, tai sit en mene ollenkaan.

      Poista