charmantin herrasmiehen kriizi

 Oltiin taannoin Lehtorin kanssa teatterissa. 

Kun lähdettiin väliajalle, bongasin muutamaa riviä alempaa tosi tyylikkään harmaantuneen herrasmiehen ja olin että oo, onpas charmantti herrasmies, sellainen ihanasti harmaantunut.
Sitten ajattelin että onpa jotenkin tutun näköinen mies.
Mietin että olisiko lääkäri jostain lapsuudesta tai opettaja tai jotain semmoista.

Väliajan loppupuolella tajusin että hertsamunjee, se taitaa olla itse asiassa koulukaveri eikä suinkaan opettaja.

Kun esitys päättyi, näin sen charmantin miehen naulakolla ja katsoin oikein tarkasti. 

 


Se oli se entinen koulukaveri!

Miten siitä oli voinut tulla semmoinen arvokkaasti harmaantunut charmantti herrasmies?

Mentiin Lehtorin kanssa jälkiolusille ja tilitin sille koko jutun. Se ei tietenkään ollut huomannut koko miestä eikä saanut päähänsä edes sitä koulukaveria josta puhuttiin ja muutenkin keskustelu oli ehkä jotenkin outo.

Minä katsoin Lehtoria ja sanoin että onneksi susta ei ole vielä tullut charmanttia herraa, vaan olet vielä ihan nuori ja viriili niin kuin me tietysti oikeasti ollaankin.

mutta silti, ollaanko me tulossa ikään jolloin meistä tulee charmantteja herrasmiehiä?
mitä minusta sitten tulee?

11 kommenttia:

  1. Meistä tulee keskiäkäisiä täti-ihmisiä. Tai ainakin minusta on alkamassa kuoriutua sellainen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. voi olla. Tosin tavoittelen jotain ylevämpää sittenkin ;)

      Poista
  2. Ihan samanlaiseen tilanteeseen jouduin viime kesänä. Hyvin hämmentävää, miten itseä vuoden nuorempi henkilö on Wanha, mutta itse olen olevinaan kovastikin nuori. Mietityttää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. sanoisin, että olennaista on kumminkin se, että itse on nuori.
      Jotkut Toiset ne vaan vanhenee turhan nopeasti, kurjat heille ;)

      Poista
  3. Se ällistyttää tosiaan että joku meidän entinen tuttu voi olla chramantti, koska itse ollaan tyttösiä. JA mikä hirveintä, joku voi ajatellla että ME ollaaan niitä charmantteja. ÖÖH.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. sepä se! aivan tyttönen olen! ja mikä sitä paitsi on naisellinen vastine charmantille herrasmiehelle?

      Poista
    2. No elegantti lady, tietenkin ;) Sari

      Poista
  4. En suostu vielä charmantiksi (koska koen että ikäni on max 40 v.), mutta niitä tyypppejä alkaa jo löytyä omastakin tuttavapiiristä. Kaipa se nakki napsahtaa jossain vaiheessa - ennemmin tai myöhemmin :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. ehkä voi tuudittautua siihen uskoon, että charmanttius koskee vain muita, ei itseä ;)

      Poista