oivallinen viikonloppu

 Olin loppuviikosta koulutuksessa ja viikonloppuun laskeutuminen perjantaina oli koulutuksen jäljiltä vähintäänkin uneliasta.

Perjantaina omilleen muuttanut nuorimmainen kävi kylässä ja haukottelimme kilpaa. Olisi ehkä pitänyt ottaa nokoset.
Hänen lähdettyään sinnittelin itseni imurinvarteen. Ehdottomasti outo mutta hyvä ratkaisu. Virkistyin ja tarmistuin ja viikonloppu sai kaipaamani käänteen.

Lehtori oli illastamassa kollegoidensa kanssa.
Raivasin ensimmäisen raivauskierroksen kylpyhuoneen kaapeissa. Kaikki vanhentunut tai käyttämätön kosmetiikka pois, liikaa tilaa vieneet pyyhkeet toisaalle.
Mikä ilmavuus ja selkeys!

raivauslöytö - löytyi astialaatikosta kellarista

 

Lauantaina aloitin päivän uinnilla.
Mikä energiapläjäys!
Mattokaupoille ja ruokakaupoille.
Kauppareissun jälkeen levittelimme mattoja, ripustimme verhoja.
Korkkasimme ruuan seuraksi espanjalaisen viinin.
Lehtori lähti kaverinsa kanssa katsomaan jalkapalloa, minä jäin lueskelemaan.

takahuoneen kaaos

Sunnuntaina Lehtori aloitti päivänsä lumihommilla mamman luona.
Minä tutustuin uuteen keittiökoneeseen - airfryeriin.
Ja aloitin ensimmäisen raivauskierroksen takahuoneen liinavaatekaapeissa.
Pari kassillista verhoja ja vastaavia kellariin harkinta-ajalle.
Nuorison lakanat nuorisolle.
Ensimmäinen raivauskierros vessan kaapeissa: turhaa kosmetiikkaa pois, lääkkeet ja ensiaputarvikkeet omalle paikalleen eri kaappiin.
Mikä ilmavuus ja selkeys!
Viikon toinen kiipeilytreeni. Aloimme siskon kanssa harkita kanta-asiakaskorttia hallille, silloin pääsisi kiipeilemään milloin vain, ei olisi riippuvainen hallin aukioloajoista.
Illansuussa espanjalaisen viinin jämät ja kirja. 

sunnuntai-ilta

 

Minulle sopii tekeminen, ei vetelehtiminen.

Nuorimmaisen muuttokahakoissa nyt on raivattu vähän kellarissa ja hiukan keittiössä.
Liinavaatteet ja pesutilat on raivattu ja järjestetty paremmin.
Edessä on kirjahyllyn kaaoksen kesyttäminen, keittiön kunnon raivauskierros ja mahdollinen makuuhuoneen siirto, kunhan keskimmäinen palaa Savonmaalle.
Palapeli etenee pikkuhiljaa.

Tuntuu hyvältä saada aikaan asioita, tehdä kotia meille sopivaksi.

Tuntuu hyvältä tehdä asioita itselleen ja itsekseen. Koko lapsiajan minun on ollut vaikea nipistää vaikkapa viikonlopuista aikaa itselleni. Vaikka nuoret ovat jo vuosikausia olleet hyvinkin omatoimisia, on minun silti ollut vaikea irroittautua palvelusvuorosta. Joku ihme itse itselleni rakentama henkinen lukko: äiti-ihmisen pitää olla tavoitettavissa.
Nyt sen kuin menen ja uin ja kiipeilen ja ehdin vielä vetelehtiäkin.
Hyvä niin.